torstai, 2. helmikuuta 2012

Läpi ajan ja avaruuden



Me vilahdamme läpi ajan ja avaruuden.
Se mikä meille on kaikki
- nousu ja lasku ja kohokohta -
on yksi pieni pilkahdus
pimeään katoava kipinä
silmänisku
jonka aikana valon katkeamista ei edes huomaa

Me tahdomme jättää jälkemme.
Tarvitaan tukeva jalusta
ja pitkä valotusaika
vauhtiviirujen ikuistamiseen valtatiellä
ja niiden viirujen kauneus on siinä
ettei niistä erotu pisteitä

Me vilahdamme läpi ajan ja avaruuden
mutta meillä on aikaa
kuulla kipinöiden laulua
juopua viivojen tanssista
tuntea elämän huojuvan jalkojemme alla

* * *

Tällaista tuli mieleeni sekä Runotorstain että Valokuvatorstain aiheena olevasta Kai Niemisen tekstistä. Kuva on kylläkin keskeltä kesää - mutta onpa sekin yksi esimerkki siitä, miten kaikki on toisaalta katoavaista ja toisaalta taas toistuvaa; aika samanlaisen otoksen saisi varmasti näinä kuulaan kirpeinä pilvettöminä talvipäivinäkin!

sunnuntai, 22. tammikuuta 2012

Ansionsa mukaan

joskus hän ajatteli kevätkukkia
useimmiten hän ei jaksanut ajatella
harmaat seinät ja pakastimessa hernepussi
sen voi pakastaa uudelleen ja käyttää taas



Se on sellainen työmiehen lauantai
Virta vie ja taksi tuo
Ja jokainen saa ansionsa mukaan
Kerrankin, taas tämän kerran


hän ei uskonut enää itkevänsä
ja oli kauan sitten unohtanut kuinka nauretaan
eikä hän jaksanut ajatella sitä
vaikka hernepussin takaa saattoi nähdä
mitä harmaaseen seinään oli kirjoitettu

Kerran se sitten tuli, se sellainen lauantai
että työmiestä ei tuonut taksi ja vienyt poliisi
Ruumisauto haki
Hän tuijotti aikansa harmaata seinää
ja heitti lopulta hernepussin roskiin

* * *

Runotorstain 213. haaste.

perjantai, 13. tammikuuta 2012

Matemystiikkaa

Jos puutetta puuttuu niin sittenhän sitä kyseistä asiaa on. Negatiivinen kertaa negatiivinen on positiivinen. Mutta sitten taas negatiivinen kertaa positiivinen on negatiivinen. Ja negatiivinen plus negatiivinen on vain vielä enemmän negatiivinen. Kun taas negatiivisen ja positiivisen summa riippuu siitä, kumpi on isompi.

Mystistä tuo matematiikka. Tai itse asiassahan matematiikka nimenomaan ei ole yhtään mystistä vaan silkkaa ehdotonta lainalaisuutta koko homma. Jos vain jaksaa päntätä ja osaa hoksata ne kaikki lait, niin helppoapa sitä sitten on plussia ja miinuksia pyöritellä. Elämä, se on paljon hankalampaa.

Voisikohan noita matematiikan perussääntöjä jotenkin soveltaa elämään?

Jos päivä on jo ennestään auttamattomasti piloilla ja sitten tapahtuu vielä jotain kurjaa, niin voihan siitä olla hyvillään, että se menee siihen samaan ketutukseen eikä ehkä tunnu siinä konkurssissa enää juuri miltään. Negatiivinen kertaa negatiivinen on positiivinen.

Jos taas se kurja juttu sattuisi muuten hyvänä päivänä, niin johan menisi piloille koko päivä. Negatiivinen kertaa positiivinen on negatiivinen.

Jos sotket sienisalaattiin silliä niin eihän sitä varmasti syö erkkikään. Tai no, joku Erkki saattaisi tietysti syödäkin, sellainen joka tykkää kalasta ja sienistä. Mutta minä en kyllä. Negatiivinen plus negatiivinen on jätti-yök!

Vastaavaa negatiivinen plus positiivinen -yhtälöä muistan kokeilleeni jo alakoulussa: Sitä samaista sienisalaattia tarjottiin lisukkeena ehdottomalle lempiruoalleni, lihaperunasoselaatikolle. Epätoivoissani sekoitin siis ruokalajit keskenään toivoen, että laatikon positiivinen maku kumoaisi sienisalaatin negatiivisen kauhistuksen. No tässä nimenomaisessa tapauksessa valitettavasti sienisalaatin nega voitti ja siitä sotkusta jäi minulle varmaan elinikäiset traumat – mutta sainpa sentään helpommin opettajalta luvan heittää mössön pois, kun se sienisalaatti oli sentään näkyvistä kadonnut eli vaikutti hämäävästi siltä kuin olisin oikeasti alistunut syömään sitä.

Jos joku ihminen on hyvin kaunis mutta luonteeltaan täysi idiootti tai ilkimys, ei hänen seuransa liiemmin viehätä. Toisaalta taas mukava ja herttainen tyyppi, joka ei kuitenkaan ole lainkaan vastapuolen kauneusihanteiden mukainen, on tietenkin joka tapauksessa hyvää ja mieluista seuraa. Paitsi jos se vastapuoli on pinnallinen eli idiootti eli ilkimys. Missä tapauksessa taas ensinmainittu vaihtoehto pätee.

Joo, yhtälön osien suuruudesta se selvästikin riippuu, mennäänkö miinukselle vai jäädäänkö plussalle.

Onko kellään enää tässä vaiheessa minkäänlaista käsitystä siitä, mistä tässä pakinassa oikeastaan on kyse? Ei se mitään, ei minullakaan. Tai siis, aiheenahan on rakkaudettomuudettomuus, Pakinaperjantain viikon haaste.

Kuten sanottua, matematiikka on mystistä.

Ettäs tiedät

Joo minulta menee välillä hermot
pyörittelen silmiäni
revin hiuksiani
ja huudan, tiedetään, joskus aika pirun lujaa
vaikka sitten julkisellakin paikalla

Joo minä nalkutan jatkuvasti samoista asioista
tavaroista ja niiden siivoamisesta
vaatteista ja niiden riittävyydestä
hammaspesusta ja nukkumaanmenosta
enkä anna röyhtäillä ruokapöydässä

Ja sitten minä saatan halata kavereiden nähden
tai ainakin pörröttää tukkaa
ja leuhkin kaikille saavutuksillasi
ja kutsun sinua mussumurmeliksi
vaikka sitten muittenkin kuullen

Ja tämän kaiken minä teen ihan tieten
koska tahdon sinulle pelkkää hyvää
koska sinä olet minun oma rakas mussumurmelilapseni
ja tulet aina olemaan

Ja tämä on lupaus.


* * *

Runotorstain vuoden ensimmäinen haaste on lupaava.

perjantai, 23. joulukuuta 2011

Huomenna

Huomenna, jos Jumala suo, on meidän herramme ja vapahtajamme armorikas syntymäjuhla... Nämä sanat tuntee lähes jokaikinen suomalainen sydämessään, tai vähintäänkin kansallisessa omassatunnossaan. Ei itkeä saa, ei meluta saa enää sen jälkeen, kun on kehotettu tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään. Tai muuten.

Huomenna on joulu.

Mutta oikeastaan huomenna on aina hyvä päivä. Paras päivä aloittaa se dieetti, tupakkilakko tai liikuntaharrastus. Huomenna on parempi päivä tehdä se, mitä tänään ei jaksanut tai viitsinyt. Pestä lattiat, lajitella pyykit, haravoida piha.

Huomenna kaikki tämän päivän harmit ovat jo eilistä. Huominen aamu on tätä iltaa viisaampi. Huomenna on hyvä olla vielä vähän parempi ihminen.

Huomenna on uusi päivä.

Tosin tänään on eilisen huominen. Mutta toisaalta sitten taas huominen on ylihuomisen eilinen. Ja sitten tulee taas uusi huominen. Mitä sitä stressaamaan.

* * '

Tällä kirjoituksella osallistun pakinaperjantain jouluiseen haasteeseen. Samalla mainostan myös toiseen blogiin kirjoittamaani joulutarinaa, joka meni vähän viime tingassa edellisviikon haasteeseen. Ja tietenkin toivotan kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa!

torstai, 1. joulukuuta 2011

Joskus sitten kai

Kyllä se kommer jahka se hinner
vaikka se hinner sakta
ruukasi mummi aina sanoa
ja paistamaton liha pois pöydältä
ja kauhee kun nykyään menevät farkut jalassa telkkariinkin

Minä olen jo ajat sitten lakannut miettimästä
mitä se oikein on mitä niin kovin odotan
Kai sen sitten huomaa kun kohdalle osuu
ja sittenpä varmaan saa tietää senkin
oliko se tämän kaiken odottamisen arvoista

* * *
Runotorstaissa tällä viikolla inspiraation lähteenä veikeä Mirkka Rekolan tekstinpätkä.

torstai, 24. marraskuuta 2011

Ei lapsi pohjolan milloinkaan

Avaan verhot
mitään ei tapahdu
Mustaa

Ruoho litisee saappaiden alla
Hämmentyneet pajut puskevat kissaa
Mustaa

Fasaanirouvat lintulaudan alla
nyökyttelevät: on nyt päivä
Harmaata

Taas valkeata joulua
soitan tänäkin iltana
ja uskollisena odotan
pehmeää valkoista pumpulia
kirkastamaan mustan maan
ja harmaan sielun

* * *

Runotorstaissa tämän viikon aiheena talven merkit. Anteeksi mitkä..?