torstai 31. tammikuuta 2008

Voima

Salama halkaisee metsän vankimman petäjän
Hyökyaalto pyyhkäisee rantatalot ulapalle
Mikroskooppinen virus kaataa ison miehen sängynpohjalle

Pikkuiset sormet kietoutuvat isomman ympärille
Pellavainen tukka kutittaa poskea
"Äiti olet jatas"

Luonnonvoimista suurin.

Runotorstain 77. haaste vei ajatukset taas kategoriaan Lapselle, lapsesta.

maanantai 28. tammikuuta 2008

Kynnet

Hän on kaunis nainen. Unenpuute on sivelty valokynällä pois, huulille piirretty rajauskynällä pirteä hymy. Kampaus on muodikas ja helposti huoliteltu – kerran kuussa kampaajalla, seuraava käynti kannattaa aina varata saman tien. Kroppa pysyy vetreänä ja vetävännäköisenä, kun vain jaksaa käydä säännöllisesti kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja jumpassa, ja tyylikäs jakkupuku auttaa korostamaan parhaita puolia. Myöskään kasvoilta ei iän merkkejä ole luettavissa – naurunrypythän kuuluvat asiaan, ne kertovat hyvästä elämästä.

Ja hänellä on hyvä elämä.

Hän on menestynyt nainen. Työkalenterin sivut täynnä palavereja, asiakastapaamisia, paperitöitä. Kaiken ehtii kun on tehokas, ja jos ei ehdi niin työpäivää voi jatkaa kotona. Mutta vasta illalla kun lapsi jo nukkuu.

Hän on hyvä äiti. Suukottaa lasta hellästi kun jättää päivähoitoon, ikävöi päivisin, leikkii ja askartelee työpäivän jälkeen, illalla laulaa tuutulaulun ja suukottaa uneen. Jalkapallotreeneissä jättää huutamatta, että tuomari on nuija, vaikka se kyllä onkin.

Hän on hyvä vaimo. Tukee miehen harrastuksia, pitää kodin siistinä ja kauniina, laittaa hyvää ruokaa, leipookin. Ja on aina yhtä kaunis katsellakin.

Hän katselee kaunista maisemaa. Aurinko hohtaa kirkkaansinisellä taivaalla, vuorenrinne hehkuu sen loisteessa mystisen punaisena. Kasvillisuutta ei paljon ole, jossain alhaalla näkyy hentoa ruohikkoa. Leuto tuuli heiluttaa tasaisella huminallaan hiuksia ja rinteen hajanaisia varpuja.

Hän putoaa, putoaa, putoaa. Rinne raapii kasvoja ja käsiä. Ei kannata edes yrittää tarttua mistään kiinni. Hän putoaa.

Kynnet eivät kestäneet.

Pakinaperjantai 63. haaste

lauantai 26. tammikuuta 2008

Lunta uuteen tupaan

Olen jo pitkään pohtinut blogin perustamista kirjallisille tekeleilleni, mutta plagioinnin pelossa en kuitenkaan ole aikaisemmin uskaltautunut pöytälaatikkoani järin suurelle yleisölle raottelemaan (koska minun tekeleenihän tietenkin ovat sen sortin mestariteoksia, että varmasti viimeistään julkaisupäivää seuraavalla viikolla löydän ne jokaisen kirjakaupan bestseller-hyllystä jonkun toisen nimellä...). Nyt olen kuitenkin jo jonkin verran nuuskinut ympäriinsä tässä ihmeellisessä maailmassa nimeltä blogosfääri ja havainnut, etten yllättäen olekaan ainoa wannabe-artisti, joka tykkää esitellä sulkakynänsä satoa. Ja ehkä - ihan vain hippuhentoinen ehkä - tähän joukkoon mahtuu sen verran muitakin huipputuotoksia, etteivät minun sätökseni ihan ensimmäisenä edes tartu plagiaattipeikkojen haaviin. Joten päätin uskaltautua.

Ja kun on alkuun päästy niin aletaan sitten. Jottei tuo torstairuno nyt ihan yksinäiseksi oloaan täällä tuntisi, kaivetaas sille arkistojen kätköistä kaveri. Sen kunniaksi, kun tuo talvi on nyt ainakin hetkeksi aikaa saapunut iloksemme.

Lumi

Katso poikani, sataa lunta!
Hassuna hapsuverhona putoilevat hiutaleet
ja jokainen niistä on ainutlaatuinen, kaunis, täydellinen
Ihan kuin me ihmisetkin

Hiutaleista syntyy nietoksia
ja ukkoja, linnoja ja lyhtyjä
Ja auringon valossa ne hangen pinnalla
kimmeltävät kuin timantit
Mutta kielen päällä sulavat

Poikani, lumihiutaleeni,
timanteistani arvokkain
Onneksi et suukoista sula
Mennään pulkkamäkeen!

Huumorikaveri

Nasta tuolilla – klassikko
opettaja, mikä tosikko
ettei muka naura yhtään
kun piikkiä ahteristaan nyhtää

Kampitus ja kaveri ketoon
eihän siitä ole vastavetoon
näkeekö se edes miten nauretaan
kun se hangesta etsii silmälasejaan

Keiju se on myös tonnikeiju
vaikkei ihan helposti katossa leiju
Hei etkö nyt leikkiä ymmärrä
No enpä sinuun ollutkaan lätkässä

Kas kun kukaan ei soita mulle
ja pyydä vaikka ajelulle
Olenhan niin hyvä ihminen
niin reilu ja humoristinen

Runotorstai 24.1.2008