maanantai 28. tammikuuta 2008

Kynnet

Hän on kaunis nainen. Unenpuute on sivelty valokynällä pois, huulille piirretty rajauskynällä pirteä hymy. Kampaus on muodikas ja helposti huoliteltu – kerran kuussa kampaajalla, seuraava käynti kannattaa aina varata saman tien. Kroppa pysyy vetreänä ja vetävännäköisenä, kun vain jaksaa käydä säännöllisesti kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja jumpassa, ja tyylikäs jakkupuku auttaa korostamaan parhaita puolia. Myöskään kasvoilta ei iän merkkejä ole luettavissa – naurunrypythän kuuluvat asiaan, ne kertovat hyvästä elämästä.

Ja hänellä on hyvä elämä.

Hän on menestynyt nainen. Työkalenterin sivut täynnä palavereja, asiakastapaamisia, paperitöitä. Kaiken ehtii kun on tehokas, ja jos ei ehdi niin työpäivää voi jatkaa kotona. Mutta vasta illalla kun lapsi jo nukkuu.

Hän on hyvä äiti. Suukottaa lasta hellästi kun jättää päivähoitoon, ikävöi päivisin, leikkii ja askartelee työpäivän jälkeen, illalla laulaa tuutulaulun ja suukottaa uneen. Jalkapallotreeneissä jättää huutamatta, että tuomari on nuija, vaikka se kyllä onkin.

Hän on hyvä vaimo. Tukee miehen harrastuksia, pitää kodin siistinä ja kauniina, laittaa hyvää ruokaa, leipookin. Ja on aina yhtä kaunis katsellakin.

Hän katselee kaunista maisemaa. Aurinko hohtaa kirkkaansinisellä taivaalla, vuorenrinne hehkuu sen loisteessa mystisen punaisena. Kasvillisuutta ei paljon ole, jossain alhaalla näkyy hentoa ruohikkoa. Leuto tuuli heiluttaa tasaisella huminallaan hiuksia ja rinteen hajanaisia varpuja.

Hän putoaa, putoaa, putoaa. Rinne raapii kasvoja ja käsiä. Ei kannata edes yrittää tarttua mistään kiinni. Hän putoaa.

Kynnet eivät kestäneet.

Pakinaperjantai 63. haaste

3 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Ytimekäs tarina.
Oliko se sinkki mikä vahvistaa kynsiä vai mikä se oli?
Enkä sen olisi pitänyt sitä syödä ettei olisi pudonnut.

Careliana kirjoitti...

Ei ne hienot rakennekkynnet kalliossa roikkumista kestä...

Isopeikko kirjoitti...

Sinne meni noin putoamaan kesken kaiken. Niin hyvä nainen.