torstai 31. tammikuuta 2008

Voima

Salama halkaisee metsän vankimman petäjän
Hyökyaalto pyyhkäisee rantatalot ulapalle
Mikroskooppinen virus kaataa ison miehen sängynpohjalle

Pikkuiset sormet kietoutuvat isomman ympärille
Pellavainen tukka kutittaa poskea
"Äiti olet jatas"

Luonnonvoimista suurin.

Runotorstain 77. haaste vei ajatukset taas kategoriaan Lapselle, lapsesta.

7 kommenttia:

maahiska kirjoitti...

Kiitos, kaunis runo. Voima on pienissä voimakkaimmillaan!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tuossa on voimaa.

helanes kirjoitti...

Voimakkaimmillaan.

Katili kirjoitti...

Minulle nousi vedet silmiin tästä runosta. Lapset ovat suuri voima.

aino kirjoitti...

Niinpä niin! Osuvasti sanottu.

poikkipuu kirjoitti...

Luonnolla on voimansa, jolle ihminen ei mahda mitään. Pieni on ihminen luonnon edessä.

Mutta ehkä siltikin rakkaudella on sellainen voima, joka kietoo meidät itseensä kaikista parhaiten.

Akkapaha kirjoitti...

Oih, täs runos on mittakaava kohillaan. Hieno!