torstai 10. huhtikuuta 2008

Vetovoimaa

Kun yhtäällä sulkeutuu ikkuna, avautuu toisaalla ovi
sanotaan
Joka oven takana on uusi mahdollisuus, uusi tilaisuus

Tässä talossa nimeltä elämäni
on monta ovea, monta ikkunaa
joskus auki, joskus kiinni
joskus jopa lukossa

Yksi johtaa työhön, toinen kotiin
Yksi aukeaa äitiyteen, toinen lenkkipolulle
Yhden takana avioliitto, toisen takana ystävät

Joskus vetää kaikista ovista ja ikkunoista
joka suuntaan yhtä aikaa
Riittävätkö raajat, repeänkö riekaleiksi?

Mutta jos joka läpi olisi kiinni
olisi tunkkaista.

* * *
Runotorstain 85. haasteessa sai valita aiheekseen yhden kolmesta kirjan nimestä. Valitsin niistä sen ainoan, jonka olen lukenut: Joenpellon Vetää kaikista ovista. Näinkin innokkaaksi kirjoittajaksi olen huomattavan laiska lukija, mutta aina välillä innostun kirjojakin kahlailemaan. Vetää kaikista ovista muodostui minulle aikanaan unohtumattomaksi lukukokemukseksi. Luin sitä nimittäin loppuraskaudesta, ja sitten synnytyslaitoksella, uuden ihka oikean ihmisen suureksi hämmennyksekseni juuri maailmaan saattaneena, ehdinkin juuri parahiksi kirjassa siihen kohtaan, jossa yhden päähenkilön synnytyksen aika tulee, mutta vauva onkin poikkitilassa ja "pitää ottaa palasina ulos". Juuen suosittele just siihen nimenomaiseen elämänvaiheeseen! (Ja jos saa näin sivumennen sanoa niin en minä muutenkaan mitenkään erityisen vaikuttunut ko. teoksesta ollut.)

3 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Kunpa vättyisimme tunkkaisuudelta. Itsestä kiinni!

helanes kirjoitti...

+ l

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tunkkaista ja tunkkaista, mutta eipä pääse villakoirat karkaamaan.