torstai 22. toukokuuta 2008

Rannalla

He istuvat rantakivellä kahden
niin pienet, niin lopen uupuneet
Katse ylittää merenlahden
sielut on kuohuihin turtuneet

Jossain lahden takana tuolla
olen kuullut, niin ainakin kerrotaan
on maa, jossa lasten ei tarvitse kuolla
heikkouteen ja raadantaan

He istuvat hiljaa kivellänsä
käsi kättä puristaa
kai ikuinen on kämmenen känsä
ja haavojansa aristaa

Kunpa vatsa lakkaisi kurnimasta
Kunpa vapaasti vois hengittää
Kuka täällä rakastaisi lasta
antais elää lapsen elämää

He vannovat ystävyyden valan
se tekee jotain paremmaksi
Toinen ottaa esiin leivänpalan
ja taittaa sen: nyt niitä on kaksi

* * *

Runotorstaissa juhlitaan tällä viikolla 2-vuotissynttäreitä, minkä kunniaksi haasteena on 2; viime viikolla teemana olivat ihmisoikeudet. Joten tässäpä kustannustehokkaasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Juhlatunnelmaa, sitä on monenlaista...

4 kommenttia:

maikku kirjoitti...

I-HA-NA! Hieno rytmi ja haikea tunnelma.

SusuPetal kirjoitti...

Surullinen runo, pilkahdus toivoa. Ainakin unelmia.

Anonyymi kirjoitti...

Hellyttävä!!!

ritviecav.wordpress.com

sirokko kirjoitti...

No ne kaksi kärpästä on lyöty hyvin yhteen, lapset ja oikeus olla lapsi. surullisen haikeaa. Solidaarisuus pitää toivoakin hengissä.