torstai 19. kesäkuuta 2008

Juhannus

On juhannus ja keskikesä
Hehkuu kuumana saunan pesä
Pidetään kuumana myös grilliä
Syödään perunan kanssa silliä
Jos ei pellolla ole pässiä
siellä on kiva


kirmata


* * *

Iloista juhannusta kaikille!

(Runotorstain 95. haaste, johon tämä vanha värssyni nivoutuu hyvin löyhästi)

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Onni yksillä, kesä kaikilla

Piinattu sydän nyyhkii: "Enhän minä paljon pyydä, haluan vain olla onnellinen! Onko se muka liikaa, enkö minäkin olisi ansainnut oman osani onnea?"

Onnea? Onnea.

Onnea onnea onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa. Jollekin se on onnea, oma tupa ja pieni ryytimaa - jollekulle toiselle sama asia voi olla rasite, riippakivi, jota ei jaksa hoitaa, mutta eipä saa rähjäistä tönöpahasta ja työläitä tiluksia kaupaksikaan.

Leila (170 cm, 55 kg) nauttii jäätelötötteröstään - se se vasta on onnea, varma kesän merkki, ensimmäinen irtojäätelö, kuten grillimakkarakin. Liisa (165 cm, 90 kg) taas on onnellinen malttaessaan kieltäytyä jäätelöistä ja makkaroista ja huomatessaan, että ne toissakesäiset farkut mahtuvat vihdoin taas ylle.

Pertti, 60, iloitsee pitkästä kesälomasta - on se onni, että monenkymmenen vuoden palveluksesta saa sentään lisäetuna kuuden viikon yhtäjaksoisen loman! Niko, 20, on todella onnekas ja onnellinen saatuaan hyvän kesätyöpaikan Pertin sijaisena.

Yksinäisen vanhuksen sydän täyttyy onnesta, kun lapset ja lapsenlapset pelmahtavat kylään, mitä suuremmalla joukolla, sitä suurempi ilo ja onni. Suurperheen äidin mieli lepää niinä harvinaisina, onnellisina luksushetkinä, jolloin hän saa vaikka tunninkin viettää kotona täysin yksin.

Minulle onnea on täysillä jyskäävä rokki autossa silloin harvoin, kun olen tien päällä yksin eikä tarvitse ajatella kenenkään muun tärykalvoja kuin omiani. Yläasteen musiikinopettaja nauttii työpäivän remellyksen jälkeen täydellisestä hiljaisuudesta kotimatkallaan.

Onnea? Voi piinattu sydän rakas. Ei ole liikaa pyydetty se oma pikku pipana onnea. Jokaiselle on varmasti omansa - mutta olisiko niin, että sitä onnea ei voi tekemällä tehdä, se täytyy löytää. Ja oivaltaa onneksi. Ja osata ja uskaltaa ottaa. Kas siinäpä se pulma kai piilee. Mutta jos korvasi ja sielusi kestävät hiljaisuuden rikkomisen, annapa Eppu Normaalin muistuttaa: On onni nurkan takana, pojanpakana - kyllä riittää nurkkia taakse kurkkia...

* * *

Pakinaperjantai haastoi haastamaan onnesta; samaa aihetta muuten sivuaa tämä aikaisempi kirjoitukseni.