sunnuntai 10. elokuuta 2008

Girl, you'll be a woman soon

Se on katkera hetki, kun se ensi kerran tapahtuu. Se, kun pieni lapsi potkii housunlahkeitani kuraisilla saappaillaan ja äiti sanoo, että äläs potki tätiä. Sitä katsahtaa ympärilleen, että potkiikos se lapsi muitakin, en minä täällä ainakaan yhtään vanhempaa rouvaa näe, minä tyttöhän tässä vain.

Tämä ajoittuu yleensä samoihin aikoihin kuin se, kun tavaratalon kosmetiikkaosastolla aletaan teititellä. Siinä on tosin se hyvä puoli, että ilmeisesti tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla palvellaan vain teititeltäviä tapauksia – tytöt ne saavat pyöriä hyllyjen välissä ihan miten hukassa tahtovat, eikä kukaan ennätä neuvojaan tarjoamaan.

Joskus sattuu poikkeuksiakin. Kerran, jo hyvän aikaa täti-statukseen turtuneena, valikoin marketissa tomaatteja. Myönnettäköön, minä olen tomaateistani tosi tarkka ja huolin vain ne kiinteimmät ja täydellisimmät. Ja kyllä, hieman niitä täytyy silloin siinä tiskissä puristella, vaikka se yleisesti paheksuttava tapa toki onkin. Sattuipa siis erään kerran viereeni ikääntynyt pariskunta, jonka miesosapuoli jäi seuraamaan tomaattitouhujani. Vaimo hoputti miestään jatkamaan jo matkaa, mutta mies tokaisi kovaan ääneen, minuun katsoen: "Eikäku mää haluun nährä, kelpaako tolle tytölle lopulta ykskään tomaatti!” Kerrankin hoksasin ja uskalsin avata suuni saman tien enkä jäänyt itsekseni puhisemaan nykysenioreiden käytöstapoja – herttaisesti hymyillen vastasin: ”Kiitos kun sentään tytöttelitte, se pitää tässä iässä ottaa jo kohteliaisuutena!”

Ikä ei ole ollut minulle ihan helppo pala nieltäväksi. Minun on ollut hyvin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, etten ole enää ihan nuori enkä varsinkaan yhtään nuoremmaksi enää muutu. Mutta aina välillä sentään räpsähtää hehkulamppu ja oivallan, ettei se tyttöys nyt välttämättä mikään Ainoa Oikea olotila olekaan. Olen vain tainnut hieman oikoa mutkia ajatellessani, että ensin on nuoruus ja sitten, pling, sitä ollaankin vanhoja ja se siitä sitten. Nyt jo tiedän / luulen tietäväni / arvaan, että nuoruuden ja vanhuuden, tyttöyden ja mummouden, välissä taitaa olla jonkinlaisia harmaan sävyjä. Asiantuntijapiireissä sitä kutsuttaneen aikuisuudeksi. Jukoliste likat, me ollaan tätejä - mutta mitä sitten jos meillä kerta näinkin on kivaa?

* * *

Pakinaperjantain 89. haaste: tyttö.

3 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

Olisikin aika hassua, jos muutos tyttöydestä tätiyteen olisi äkillinen. Tapahtuisi vaikka kadulla kävellessä. Saattaisi se silloin säikäyttää vastaantulijat.

Hallatar kirjoitti...

Jokaisessa naisessa asuu pieni tyttö. =)

Unelmainen kirjoitti...

Voi veljet mikä loppu, eiku siis siskot.
"Nyt mennään eikä tyttöinä palata!" :)