lauantai 28. helmikuuta 2009

Turistirysä

Arvoisa Matka-Toimisto!

Meidän perhe oli hiihtolomalla teidän järjestämällänne matkalla Kanarian saarilla. Pettyneenä joudumme nyt toteamaan, että matka ei vastannut odotuksiamme lainkaan.

Jo menomatka oli hyvin tukala, sillä lentokoneessa oli hyvin ahdasta. Istumajärjestelyissä ei ollut mitenkään huomioitu sitä, että mieheni on hieman keskimääräistä rotevampi, eli hänen molemmille puolilleen olisi ilman muuta pitänyt jättää tyhjä paikka. Nyt hän ahtauden vuoksi vahingossa kaatoi punaviinimukin vieressä istuneen rouvan vaatteille yrittäessään päästä rouvan ohi käytävälle kävelemään. Oletamme, että te, arvoisa matkanjärjestäjä, korvaatte rouvan pesulakulut, joita hän nyt perii meiltä vedoten siihen, että mieheni ei etukäteen ilmoittanut lähtevänsä siirtymään paikaltaan ja pyytänyt rouvaa väistämään. Miehenihän vain kunnioitti vieraan naishenkilön yksityisyyttä eikä ryhtynyt tungettelevasti juttusille, ja sitä paitsi kuinka me olisimme voineet edes tietää, mitä kieltä rouva puhuu!

Myöskään hotelliimme emme olleet tyytyväisiä. Hotellin henkilökunta ei puhunut suomea lainkaan - edes numeroita eivät nämä asiakaspalvelijat olleet vaivautuneet opettelemaan! Jouduimme joka kerta kirjoittamaan huoneemme numeron heille paperilapulle avainta pyytäessämme.

Itse asiassa koko kohteessa oli suomen kielellä saatavaa palvelua vaikea löytää. Oikeastaan ainoiksi todellisiksi asiakaspalvelun ammattilaisiksi osoittautuivat torikauppiaat, joilta ostimmekin edulliset nahkatakit koko perheelle, kun kerrankin pystyimme myyntitilanteessa toimimaan täysvaltaisesti omalla äidinkielellämme. Tosin ilmeisesti vahingossa saimme näiltä kohteliailta ja ystävällisiltä asiakaspalvelun ammattilaisilta puolivalmiit kappaleet, joista vetoketjut rikkoutuivat ja yksi hihakin irtosi pian koti-Suomeen päästyämme -
oletamme, että te, arvoisa matkanjärjestäjä, toimitatte meille laadukkaammat nahkatakit ostamiemme tilalle.

Myöskin suomalaisten elintarvikkeiden tarjonta kohteessa oli ala-arvoisen huonoa. Hotellimme oli niin sanottu huoneistohotelli, eli siellä ei tarjoiltu aamiaista vaan meidän oletettiin valmistavan ateriamme itse huoneistomme keittiössä. Keittiön kaapeissa ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia elintarvikkeita valmiina - eikö hotellin henkilökunnan tehtäviin kuulu varmistaa, etteivät edelliset asukkaat ole syöneet kaappeja täysin tyhjiin?!? - ja kaupoista oli mahdotonta löytää tuotteita, joissa olisi ollut tuoteseloste tai edes tuotteen nimi suomeksi. Onneksi ystävällinen naapurihuoneiston rouva antoi meille hieman mukanaan tuomaansa näkkileipää, ja olimme hoksanneet ottaa lentokoneessa yli jääneet voinapit talteen! Ja onneksi tämä naapurihuoneiston rouva osasi neuvoa meidät siihen suomalaiseen ravintolaan, jossa sitten aterioimmekin koko viikon ajan. Tähän ravintolaan olimme hyvin tyytyväisiä, tosin olisimme toivoneet heiltä hieman useammin vaihtuvaa menua - nyt jouduimme ottamaan ne samat lihapullat joka kerralla.

Loppujen lopuksi ehkä pahinta kohteessa oli kuitenkin se, että se on niin kamala turistirysä! Varsinkin saksalaisturistit häiritsivät lomanautintoamme suuresti, sillä he osoittautuivat sangen kovaäänisiksi. Mehän halusimme vain kaikessa rauhassa syventyä paikalliseen elämänmenoon ja kulttuuriin, mutta sehän oli mahdotonta, kun joka ilta kaikui allasbaarista saksankielistä puhetta ja jopa laulua!
Tähän saattoi ostaltaan vaikuttaa sekin erittäin vakava lainrikkomus, jonka havaitsimme: paikallisissa ravintoloissa - jopa meidän kansainvälisessä hotellissamme! - alkoholijuomia ei annosteltu mittalasien avulla, ja käsivaraisesti kaadetuista drinkeistä tuli usein hyvin vahvoja. Lisäksi epäilemme, että alhainen hintataso kertoo veronkierrosta. Oletamme, että te vastuullisena matkanjärjestäjänä puututte näihin vakaviin rikkomuksiin, tarvittaessa paikallisviranomaisten välityksellä.

Niinpä, arvoisa matkanjärjestäjä, oletamme, että palautatte meille epäonnistuneen matkamme hinnan sekä korvaatte yllä mainituista epäkohdista meille aiheutuneet ylimääräiset kustannukset. Lisäksi toivomme, että jatkossa lisäätte matkaesitteisiinne merkinnän siitä, kuinka Kanariansaaret eivät sovi matkakohteeksi turistirysiä kaihtaville!

* * *
Pakinaperjantain aiheena Turistirysä. Sikäli minulle ajankohtainen aihe, että olen juuri itsekin matkalle lähdössä - en kylläkään mihinkään varsinaiseen turistirysään...

torstai 19. helmikuuta 2009

Liikaa pyydetty

Et sinä ymmärrä,
kuiskaan

Ei kukaan ymmärrä,
huokaisen

Miksei kukaan ymmärrä,
nyyhkäisen

Voi luoja onko se muka niin paljon pyydetty
että joku edes joskus ymmärtäisi?!?

Jos heittäytyisin lattialle, huitoisin ja potkisin
saisinko näytöksen jälkeen ruusuja takahuoneeseen?

* * *
Runotorstain 120 haastesana: draama.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Sanataikaa

Alussa oli sana. Onnimannistakin tuli matikka, maitopyörä, pytikkä ja ties mitä.

Minä en ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Taannoin kirjoittajaryhmäni ohjaaja vakuutti, että tarina kantaa, luota siihen. Olen oppinut ja huomannut, että hän oli oikeassa - tarina tosiaan kantaa ja kulkee kuin itsestään, kun sen vain ensin nostaa jaloilleen. Mutta tarinan alkuun pääsemiseksi tarvittaisiin se ensimmäinen sana. Se taikasana, jonka jaloilla tarina seisoisi ja kantaisi.

Minun sanainen arkkuni on viime aikoina kumissut tyhjyyttään. Monet kerrat olen istuutunut koneen ääreen tuntien vahvaa tarvetta kirjoittaa, mutta ruutu on pysynyt itsepintaisen tyhjänä. Runoratsuni pönöttää pilttuussaan ja rouskuttaa kauraa. Jopa se kuuluisa hevonkukkugeneraattori tuntuu hurisevan hiljaksiin tyhjäkäynnillä. Sanoja tulee ja sanoja menee, mutta ne ovat pelkkiä mitäänsanomattomia arkisanoja. Ei taikasanoja.

Sesam aukene, sanoi Ali Baba. Amen, sanoo pappi.

Sana on parhaimmillaan mahtava voima. Yksi sana voi aloittaa tai lopettaa kokonaisia konflikteja. Useasti varmasti minunkin miäheni toivoisi tietävänsä sen maagisen taikasanan, jolla vaimon murjotuksen muuriin aukenee portti. Ei ihan helppo tehtävä, kun en useimmiten itsekään tiedä, mitä sanaa olen vailla - sen sijaan hyvinkin helposti löytyy pitkäkin liuta sanoja, jotka entisestään lisäävät kierroksia takalukkooni.

Ja voi minkä miljoonaomaisuuden voisikaan tienata se, joka löytäisi uhmaikäisen tahdonilmaukset laannuttavan taikasanan ja äkkäisi patentoida sen! Minä ainakin olisin valmis maksamaan jokusen rovon siitä hyvästä, että pääsisin päivittäin kuuntelemasta noita iänikuisia voimasanoja mä haluuuuun, ihan tyhmäääää, mä en enää ikinä, tää on SUN vika jne.

Pakinaperjantai
ehdottaa, että taikasana olisi se taikasana. Tiedä häntä. Jäämme odottamaan, rupeaako niitä pupuja hatusta nousemaan...

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Fakta

Ota taikka jätä
lapioi tai mätä
Totuus on, että vaikka vaihtoehtoja on monta
niin vaikka kuinka huhkisit, ei koskaan lopu sonta

* * *
Runotorstain viikon haastesana on moni.