torstai 19. helmikuuta 2009

Liikaa pyydetty

Et sinä ymmärrä,
kuiskaan

Ei kukaan ymmärrä,
huokaisen

Miksei kukaan ymmärrä,
nyyhkäisen

Voi luoja onko se muka niin paljon pyydetty
että joku edes joskus ymmärtäisi?!?

Jos heittäytyisin lattialle, huitoisin ja potkisin
saisinko näytöksen jälkeen ruusuja takahuoneeseen?

* * *
Runotorstain 120 haastesana: draama.

8 kommenttia:

Piatta kirjoitti...

Nuo kolme ensimmäistä säkeistöä ovat tosi hienoja (:

arleena kirjoitti...

Siinä käy joskus niin, että kukaan ei ymmärrä.
Mutta jos heittäytyy draamalliseksi, niin kohta on ymmärtäjiä.
Hyvä runo.

Careliana kirjoitti...

Nelivuotias poikani sattui näkemään tämän runon koneen ruudulla ja pyysi lukemaan sen itselleen. Luin sitten, vaikka varoittelinkin, ettei hän varmaan ihan ymmärtäisi sitä (tahaton merkitysyhteneväisyys ;-). Kun sain viimeisen säkeen sanottua, poika vastasi spontaanisti heti: "Kyllä saisit, minä toisin sinulle ruusuja äiti!" Vielä myöhemminkin, kun surkuttelin jotain, poika lohdutti minua sanomalla "Kyllä sinä saat ruusuja..." Pakko todeta, että joko minulla on ihan tolkuttoman ihana lapsi tai sitten runosta tuli tosi onnistunut! (Tai ehkä jopa molempia ;-)

Uuna kirjoitti...

Poikasi kommentti on sekä rakkautta että kokemuksen ääntä. Hän ymmärtää tämän viimeisen säkeen. Tietysti omalla tavallaan.

Minua miellyttivät kolme ensimmäistä säettä, vaikka viimeisestä tulikin mieleen juuri lapsi, ennen kuin olin muita kommentteja lukenutkaan.

greyjade kirjoitti...

Hyvin kiteytetty, tuttu tunne. ;)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kyllä, ruusuja saat. Hyvä oiwallus!

jl kirjoitti...

Tämä on todella hyvä dramaattinen runo :)

Ilona Tammi kirjoitti...

Hyvä runo. Drammaattisesta hauskaksi. Tottahan toki ruusuja pitää saada tuollaisen näytösen jälkeen.