lauantai 14. helmikuuta 2009

Sanataikaa

Alussa oli sana. Onnimannistakin tuli matikka, maitopyörä, pytikkä ja ties mitä.

Minä en ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Taannoin kirjoittajaryhmäni ohjaaja vakuutti, että tarina kantaa, luota siihen. Olen oppinut ja huomannut, että hän oli oikeassa - tarina tosiaan kantaa ja kulkee kuin itsestään, kun sen vain ensin nostaa jaloilleen. Mutta tarinan alkuun pääsemiseksi tarvittaisiin se ensimmäinen sana. Se taikasana, jonka jaloilla tarina seisoisi ja kantaisi.

Minun sanainen arkkuni on viime aikoina kumissut tyhjyyttään. Monet kerrat olen istuutunut koneen ääreen tuntien vahvaa tarvetta kirjoittaa, mutta ruutu on pysynyt itsepintaisen tyhjänä. Runoratsuni pönöttää pilttuussaan ja rouskuttaa kauraa. Jopa se kuuluisa hevonkukkugeneraattori tuntuu hurisevan hiljaksiin tyhjäkäynnillä. Sanoja tulee ja sanoja menee, mutta ne ovat pelkkiä mitäänsanomattomia arkisanoja. Ei taikasanoja.

Sesam aukene, sanoi Ali Baba. Amen, sanoo pappi.

Sana on parhaimmillaan mahtava voima. Yksi sana voi aloittaa tai lopettaa kokonaisia konflikteja. Useasti varmasti minunkin miäheni toivoisi tietävänsä sen maagisen taikasanan, jolla vaimon murjotuksen muuriin aukenee portti. Ei ihan helppo tehtävä, kun en useimmiten itsekään tiedä, mitä sanaa olen vailla - sen sijaan hyvinkin helposti löytyy pitkäkin liuta sanoja, jotka entisestään lisäävät kierroksia takalukkooni.

Ja voi minkä miljoonaomaisuuden voisikaan tienata se, joka löytäisi uhmaikäisen tahdonilmaukset laannuttavan taikasanan ja äkkäisi patentoida sen! Minä ainakin olisin valmis maksamaan jokusen rovon siitä hyvästä, että pääsisin päivittäin kuuntelemasta noita iänikuisia voimasanoja mä haluuuuun, ihan tyhmäääää, mä en enää ikinä, tää on SUN vika jne.

Pakinaperjantai
ehdottaa, että taikasana olisi se taikasana. Tiedä häntä. Jäämme odottamaan, rupeaako niitä pupuja hatusta nousemaan...

4 kommenttia:

Mk kirjoitti...

Totta, se ensimmäinen sana on usein vaikein.
Ja todella, pikimmiten pitäisikin keksiä taikasanat miestä ja lapsia varten.
Oikeat tarpeet hoksasit!
Tai ehkä tarvittaisiin kokonainen rimpsu taikasanoja, tokko yhdellä selviäisikään.

arleena kirjoitti...

Taikasanoja tarvitaan ensimmäisen lauseen verran. Siitä se aukeaa kuin itsestään.

Kasvattamisessakaan ei yhdellä taikasanalla pärjää, joka tilanteeseen omansa.

Onneksi on niitä taikasanoja.

Mukava pakina.

Isopeikko kirjoitti...

Jospa antaisit itsellesi anteeksi kirjoittamattomuutesi ja samalla luvan kirjoittaa niitä sanoja mitkä haluavat tulla. Arkisetkin. Niillä on valtavan suuri taikavoima. Luulee peikko.

Careliana kirjoitti...

Juu totta kai sanojen pitääkin vain antaa tulla, ei väkisin puristamalla saa aikaiseksi kuin väkisin puristettua tekstiä. :-P Kyllä niitä varmaan sitten taas joskus tuleekin, kunhan inspiraatio iskee. Odottelen kaikessa rauhassa.