torstai 30. huhtikuuta 2009

Naamiaiset

Keskiyö
se maaginen hetki
kun naamiot riisutaan

Entä jos ei ole mitä riisua?


Minä olen näissä naamiaisissa
itsekseni pukeutunut

Epäkohteliasta olla laittamatta naamiaisasua
kun kerta naamiaisiin on kutsuttu

Olisiko ollut kohteliaampaa jättää tulematta
vain siksi että pitää teeskentelyä liian vaivalloisena

Jos vedän päähäni vihreän hatun
ja väitän olevani paleltunut mansikka

pidättekö te sitten minusta enemmän?


* * *
Runotorstain 130. haaste.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Autius

Ne ovat kaikki menneet
usko hyvään
toivo paremmasta
rakkaus elämään
Mutta sinä olet yhä täällä

Elämäsi talo on tyhjentynyt
ihmisistä
kalusteista
tuoksuista
Mutta sinä olet yhä täällä

Avaa ikkuna
Alleviivaako valo autiutta
vai täyttääkö se sen?

* * *
Runotorstain 129. haaste

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Innovaatio: ovikellopamfletti!

Ovessa lukee, että tässä asuu meidän perhe.

Kohta 1: Jos et tiennyt sitä ovesta lukematta, sinulla ei liene kovinkaan hyvää syytä soittaa ovikelloamme?

Jos kuitenkin soitat kelloamme, ei napin painalluksesta seuraakaan perinteinen ding dong, vaan eteesi avautuu pamfletti. Vaikka kaikesta päätellen olet herttaisen tietämätön tai välinpitämätön kohdasta 1, pamfletti alkaa siltikin kohdasta 2:

2. Oletko ystävä, tuttava ja/tai sukulainen tulossa sovitulle tai yllättävälle vierailulle? Kuinka ihanaa, tervetuloa! Sulje pamfletti ja soita ovikelloa, äläkä suotta säikähdä koiran haukuntaa, se on ihan yhtä iloinen tulostasi kuin mekin.

3. Oletko posteljooni tuomassa laatikkoon mahtumatonta lähetystä / kukkalähetti tuomassa ihanaa tervehdystä joltakulta / jonkin muun vastaavan ammattikunnan edustaja sovitulla työasialla? Olet tietenkin tervetullut, kiitos että teet työsi hyvin! Sulje pamfletti ja soita ovikelloa, äläkä suotta säikähdä koiran haukuntaa, se on ihan yhtä iloinen tulostasi kuin mekin.

4. Oletko se mukava naapuri, jonka kanssa useasti vaihdetaan kuulumisia, jos pihatiellä vastaan tullaan; onko sinulta sokeri/kahvi/jokin muu tärkeä elintarvike lopussa, vasara kadoksissa tai avain jäänyt yhteisen alavaraston lukon taakse? Tietysti me autamme missä vain voimme! Sulje pamfletti ja soita ovikelloa, äläkä suotta säikähdä koiran haukuntaa, se on ihan yhtä iloinen tulostasi kuin mekin.

5. Oletko se yliherkkä naapuri tulossa taas valittamaan liian kovista äänistä / liian pitkästä ruohosta / liian leveästä autosta / jostain muusta elämisen sietämättömättömyyden ilmenemismuodosta? Meitä ei kiinnosta. Jos koet meidän rikkoneen lakeja, ota yhteys poliisiin; jos taas katsot olemassaolomme taloyhtiön järjestyssääntöjen vastaiseksi, pirauta isännöitsijälle. Mutta ihan ensimmäiseksi sulje tämä pamfletti ja käänny kannoillasi, älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa. Äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

6. Oletko tulossa kertomaan meille uskonnostasi? Etkö usko, että osaamme muodostaa maailmankatsomuksemme ja mielipiteemme ihan itse? Onkohan teidän järjestelmässänne jotain vialla, jos ette uskalla luottaa siihen, että kaikki kiinnostuneet voivat halutessaan tulla teidän tykönne, vaan sen sijaan te katsotte välttämättömäksi tulla kiinnostumattomien tykö? Mietipä vaikka sitä hetkinen, mutta ihan ensimmäiseksi sulje tämä pamfletti ja käänny kannoillasi, älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa. Äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

7. Oletko söpö pieni hellantelttu pelottavan pääsiäisnoidan tai hellyttävän pääsiäispupun asussa ja haluaisitko ladella meille perinnelorun saadaksesi vielä vähän lisää suklaata ja/tai rahaa vastineeksi risunkarahkasta, johon niin suurta vaivaa nähden olet teipillä sutaissut pari höyhentä kiinni? Niin suuresti kuin perinteitä kunnioitammekin ja toki arvostamme vaivannäköäsi, ihmettelemme kuitenkin, a) eikö sinulla ole sukulaisia, kummeja yms. tuttavia, joiden päivää voisit käydä aidosti piristämässä vierailullasi, vai b) eikö kilon korillinen mättöä tosiaankaan vielä riitä kaatamaan sinua ensin vatsanpuruista kärsimään sängyn pohjalle ja sen jälkeen hammaslääkärin tuoliin aika moneksi kerraksi? Olemme kovin pahoillamme, mutta joudumme pyytämään sinua sulkemaan tämän pamfletin ja kääntymään kannoillasi - älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa; äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

8. Oletko söpö pieni hellantelttu tai ihan tavallinen aikuinen ker(j)äämässä varoja hyvään tarkoitukseen, kuten luokkaretkeen, katastrofikissoille, kevätjäissä kylmettyneiden omaisille tms.? Etkö jaksa uskoa, että valintamme osuisi sinun kohteeseesi, kun me ihan itse ja omavaltaisesti valitsemme ne hyväntekeväisyyskohteet, joita haluamme tukea? No sittenpä se on vähän niinku voi-voi vai mitä? Valitettavasti joudumme pyytämään sinua sulkemaan tämän pamfletin ja kääntymään kannoillasi - älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa; äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

9. Oletko rutinoitunut ammattilainen tarjoamassa meille elämämme tilaisuutta ostaa universumin upein pölynimuri, aitoa ja uniikkia afrikkalaista taidetta tms. ehdottoman välttämätöntä? Etkö jaksa uskoa, että me osaamme ihan itse ostaa tarvitsemamme tuotteet kaupasta? No voimme kertoa sinulle, että kyllä me osaamme. Ja siksi pyydämmekin sinua sulkemaan tämän pamfletin ja kääntymään kannoillasi - älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa; äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

10. Jos olet oikeasti lukenut tämän pamfletin loppuun asti, voisit kyllä pysähtyä hetkeksi miettimään, kannattaisiko hankkia elämä. Soita ovikelloa jos uskallat - mietitään sitä elämä-juttua vaikka yhdessä kahvikupposen äärellä...

* * *

Pakinaperjantain 123. haasteen innoittamana, palmusunnuntain tunnelmissa syntyi tämä pamfletti oikeudesta kotirauhaan sellaisena kuin minä sen tulkitsen. Tämä yksi päivä vuodessa saa minut aina muistamaan, että kaikilta osin länsisuomalaiseksi en ikinä tule muuttumaan! Meillä Karjalan kunnailla on ollut tapana käydä virpomassa mummoja, kummeja yms. sukulaisia ja tuttavia, ei suinkaan rampata ovelta ovelle tuntemattomilta karkkia kerjäämässä! Kuinkahan monessa perheessä muuten käy niin, että ne mummit ja tädit saavat turhaan odotella yksinäisinä, koska jälkikasvu ei ehdi kylään kun menee koko päivä naapurustoa kierrellessä..?

torstai 2. huhtikuuta 2009

Mikä tämä on?

Elämä on löytöretki
jos ei kysy, ei välttämättä koskaan saa tietää vastausta

Mikä tämä on?
Lapsuus on pelkkää löytöretkeä
Tyhjään tauluun mahtuu valtavasti vastauksia
osa oikeita, osa vääriä

Jos ei kysy, ei välttämättä koskaan saa tietää vastausta
ja joskus on parempi niin
Se outo paperilappu miehen paidan taskussa
oli varmasti pelkkää työasiaa

Mikä tämä on?
Elämän ehtoolla se löytöretki vasta mielenkiintoiseksi muuttuukin
kun ne samat löydöt, kysymykset ja vastaukset
saa käydä läpi lähes päivittäin

Jos ei kysy, ei välttämättä koskaan saa tietää vastausta
eikä aina vaikka kysyisikin
Se äidin yöpöydän laatikosta löytynyt hassu juttu
ei sitten vissiin ollutkaan kuollut hattivatti

* * *

Innoittajana Runotorstain 126. haaste, ja viimeisessä säkeistössä myös tämä salakuunneltu juttu (ihan huippu minusta, onneksi ei sentään omakohtainen kokemus!)