sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Innovaatio: ovikellopamfletti!

Ovessa lukee, että tässä asuu meidän perhe.

Kohta 1: Jos et tiennyt sitä ovesta lukematta, sinulla ei liene kovinkaan hyvää syytä soittaa ovikelloamme?

Jos kuitenkin soitat kelloamme, ei napin painalluksesta seuraakaan perinteinen ding dong, vaan eteesi avautuu pamfletti. Vaikka kaikesta päätellen olet herttaisen tietämätön tai välinpitämätön kohdasta 1, pamfletti alkaa siltikin kohdasta 2:

2. Oletko ystävä, tuttava ja/tai sukulainen tulossa sovitulle tai yllättävälle vierailulle? Kuinka ihanaa, tervetuloa! Sulje pamfletti ja soita ovikelloa, äläkä suotta säikähdä koiran haukuntaa, se on ihan yhtä iloinen tulostasi kuin mekin.

3. Oletko posteljooni tuomassa laatikkoon mahtumatonta lähetystä / kukkalähetti tuomassa ihanaa tervehdystä joltakulta / jonkin muun vastaavan ammattikunnan edustaja sovitulla työasialla? Olet tietenkin tervetullut, kiitos että teet työsi hyvin! Sulje pamfletti ja soita ovikelloa, äläkä suotta säikähdä koiran haukuntaa, se on ihan yhtä iloinen tulostasi kuin mekin.

4. Oletko se mukava naapuri, jonka kanssa useasti vaihdetaan kuulumisia, jos pihatiellä vastaan tullaan; onko sinulta sokeri/kahvi/jokin muu tärkeä elintarvike lopussa, vasara kadoksissa tai avain jäänyt yhteisen alavaraston lukon taakse? Tietysti me autamme missä vain voimme! Sulje pamfletti ja soita ovikelloa, äläkä suotta säikähdä koiran haukuntaa, se on ihan yhtä iloinen tulostasi kuin mekin.

5. Oletko se yliherkkä naapuri tulossa taas valittamaan liian kovista äänistä / liian pitkästä ruohosta / liian leveästä autosta / jostain muusta elämisen sietämättömättömyyden ilmenemismuodosta? Meitä ei kiinnosta. Jos koet meidän rikkoneen lakeja, ota yhteys poliisiin; jos taas katsot olemassaolomme taloyhtiön järjestyssääntöjen vastaiseksi, pirauta isännöitsijälle. Mutta ihan ensimmäiseksi sulje tämä pamfletti ja käänny kannoillasi, älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa. Äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

6. Oletko tulossa kertomaan meille uskonnostasi? Etkö usko, että osaamme muodostaa maailmankatsomuksemme ja mielipiteemme ihan itse? Onkohan teidän järjestelmässänne jotain vialla, jos ette uskalla luottaa siihen, että kaikki kiinnostuneet voivat halutessaan tulla teidän tykönne, vaan sen sijaan te katsotte välttämättömäksi tulla kiinnostumattomien tykö? Mietipä vaikka sitä hetkinen, mutta ihan ensimmäiseksi sulje tämä pamfletti ja käänny kannoillasi, älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa. Äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

7. Oletko söpö pieni hellantelttu pelottavan pääsiäisnoidan tai hellyttävän pääsiäispupun asussa ja haluaisitko ladella meille perinnelorun saadaksesi vielä vähän lisää suklaata ja/tai rahaa vastineeksi risunkarahkasta, johon niin suurta vaivaa nähden olet teipillä sutaissut pari höyhentä kiinni? Niin suuresti kuin perinteitä kunnioitammekin ja toki arvostamme vaivannäköäsi, ihmettelemme kuitenkin, a) eikö sinulla ole sukulaisia, kummeja yms. tuttavia, joiden päivää voisit käydä aidosti piristämässä vierailullasi, vai b) eikö kilon korillinen mättöä tosiaankaan vielä riitä kaatamaan sinua ensin vatsanpuruista kärsimään sängyn pohjalle ja sen jälkeen hammaslääkärin tuoliin aika moneksi kerraksi? Olemme kovin pahoillamme, mutta joudumme pyytämään sinua sulkemaan tämän pamfletin ja kääntymään kannoillasi - älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa; äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

8. Oletko söpö pieni hellantelttu tai ihan tavallinen aikuinen ker(j)äämässä varoja hyvään tarkoitukseen, kuten luokkaretkeen, katastrofikissoille, kevätjäissä kylmettyneiden omaisille tms.? Etkö jaksa uskoa, että valintamme osuisi sinun kohteeseesi, kun me ihan itse ja omavaltaisesti valitsemme ne hyväntekeväisyyskohteet, joita haluamme tukea? No sittenpä se on vähän niinku voi-voi vai mitä? Valitettavasti joudumme pyytämään sinua sulkemaan tämän pamfletin ja kääntymään kannoillasi - älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa; äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

9. Oletko rutinoitunut ammattilainen tarjoamassa meille elämämme tilaisuutta ostaa universumin upein pölynimuri, aitoa ja uniikkia afrikkalaista taidetta tms. ehdottoman välttämätöntä? Etkö jaksa uskoa, että me osaamme ihan itse ostaa tarvitsemamme tuotteet kaupasta? No voimme kertoa sinulle, että kyllä me osaamme. Ja siksi pyydämmekin sinua sulkemaan tämän pamfletin ja kääntymään kannoillasi - älä missään tapauksessa yritä soittaa ovikelloa; äärimmäisissä tapauksissa olemme valmiit päästämään koiran irti.

10. Jos olet oikeasti lukenut tämän pamfletin loppuun asti, voisit kyllä pysähtyä hetkeksi miettimään, kannattaisiko hankkia elämä. Soita ovikelloa jos uskallat - mietitään sitä elämä-juttua vaikka yhdessä kahvikupposen äärellä...

* * *

Pakinaperjantain 123. haasteen innoittamana, palmusunnuntain tunnelmissa syntyi tämä pamfletti oikeudesta kotirauhaan sellaisena kuin minä sen tulkitsen. Tämä yksi päivä vuodessa saa minut aina muistamaan, että kaikilta osin länsisuomalaiseksi en ikinä tule muuttumaan! Meillä Karjalan kunnailla on ollut tapana käydä virpomassa mummoja, kummeja yms. sukulaisia ja tuttavia, ei suinkaan rampata ovelta ovelle tuntemattomilta karkkia kerjäämässä! Kuinkahan monessa perheessä muuten käy niin, että ne mummit ja tädit saavat turhaan odotella yksinäisinä, koska jälkikasvu ei ehdi kylään kun menee koko päivä naapurustoa kierrellessä..?

4 kommenttia:

Kutuharju kirjoitti...

Erinomaisen terävä pamfletti! Hah haa. Mainiota luettavaa! Siitä huolimatta että oma pikku noita on kierroksensa tehnyt ja kerännyt naapurustosta mm. vanhat joulukuusen koristesuklaat jotka heiltä jäi jouluna syömättä :D
Ikävä kyllä mummit ovat kuolleet, ja kummit asuvat pienen ulottumattomissa (eivätkä myöskään ehdi käydä tervehtimässä tyttöä...), eikä sukua näy mailla eikä halmeilla, joten oli tyydyttävä naapuruston kiusaamiseen. Onneksi valtaosa älysi pitää ovensa kiinni!
Kotirauhan säilyttämisen tärkeydestä olen muuten ihan samaa mieltä.

arleena kirjoitti...

Vaikka minulla on elämä luin pamfeltin loppuun. Mukavahan se oli.

Pieniä murheita, jotka saattavat kasvaa ylitsepääsemättömiksi jos aivan tosikkomaisesti ottaa eikä heittäydy jujuun mukaan.

Meillä on jo muutaman vuoden käynyt sama pikkutyttö virpomassa. Nytkin totesin, että kylläpä vuodessa lapset tuossa iässä kasvavat. Muutama vuosi vielä niin ei kuulu enää virpojaa.

Tervetuloa soittamaan ovikelloa, kun asiaa on.

Mk kirjoitti...

Tarjous miettiä elämää kahvikupposen ääressä kuulosti aika hyvältä.
Niinkuin muuten koko muukin pamfletti.
Meillä avataan ovi kaikille joilla on vielä rohkeutta seisoa oven takana vaikka kuulevatkin kolmen mäyräkoiran metelin.
Teillä on kyllä selvästi koulutetumpi yksilö.

Niin ja totta muuten että kesti aikansa tottua noidiksi puettuihin virpojiin, itäiseen perinteeseen ne kun eivät alkujaan kuulu.

Anonyymi kirjoitti...

kerrassaan mainio! siinäpä tuli kaikki mitä yleensä tarvitaan - eläköön kotirauha!

sanoo tänne Genoveevan kautta eksynyt riirii