torstai 7. toukokuuta 2009

Kaksoisolento

Peilissä minun näköiseni nainen
se laittaa naamansa
kirkkaat silmät hymyhuulet pörrötukan
ja hyvää tuoksua korvan taa

Sanovat että se on tehokas
se tekee työnsä
pyykkää kokkaa tiskaa siivoaa
ja leikkii lapsen kanssa

Se on ihan minun näköiseni
Ja kuitenkin kaikki kummastelevat
jos se sanoo että sillä on paha olla
”Ei susta huomaa.”

* * *
Runotorstain 131. haaste

9 kommenttia:

pitkospuu kirjoitti...

Koskettava!

Ilona Tammi kirjoitti...

Surullinen runo, ja monelle niin tottaa.

arleena kirjoitti...

Niin monesti käy näin, ulkonäkö pettää tai on peitetty.

erikeeper kirjoitti...

Surullinen minunkin mielestäni. Mutta elämä joskus on. Onneksi niistä hetkistä voi kirjoittaa surullisia runoja!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

No haikea on. Mutta elämä on.

helanes kirjoitti...

Pokerikasvo.

Uuna kirjoitti...

Hyvin johdateltu runo! Tiivis ja tarkoin harkittu, hyvä!

Careliana kirjoitti...

Oi kiitos kaikille mieltä lämmittävistä kommenteista! Paradoksaalista kyllä, tämä runo on ihan yhtä omaelämäkerrallinen kuin se edellinenkin...

isopeikko kirjoitti...

Aika kiltti on se nainen. Kysypäs siltä haluaako se sitä.