torstai 20. elokuuta 2009

Sateenkaari

Keijukaisten kyynelistä
perhosten pölyhitusista
pilvien pyhävaatteista
uteliaista unelmista

Mistä se syntyy?

Sateen ja paisteen yhteinen
vesivärimaalaus
Silta yli taivaankannen
taikamaailmaan
Oikotie onnenkantamoiseen
aarrearkun luo

Mitä se on?

Kemiaa vai fysiikkaa
meteorologiaa
taikuutta tai mystiikkaa
Ihan silkkaa optiikkaa

Se on kaunis.

* * *

Runotorstain 136. haaste.

6 kommenttia:

Ilona Tammi kirjoitti...

Runo alkaa kuin lastenloru ja ensimmäisen kysymyksen jälkeen tämä tyyli alkaa hajota ja toisen kysymyksen jälkeen ollaankin jo tieteen piirissä, joten en tiedä mitä tästä ajattelisin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Taikaa, kauneutta ja satua sinäkin löydät sateenkaaresta.

John kirjoitti...

Sadusta optiikan realismiin. Moinen lämmittää teknisorientoinutta...insinöörit eivät olekkaan niin kaukana keijukaisten unelmista kuin luullaan :)

Careliana kirjoitti...

Niin, sitähän minä vähän niinkuin halusin tällä runolla kuvata, miten sateenkaari ilmiönä kiehtoo niin lapsen kuin teknokraatinkin mieltä ja vaikka mitä siltä väliltä. Jokainen mieltää sen omalla tavallaan - aivan kuten runonkin!

arleena kirjoitti...

Tämä oli hauska ja kaunis sateenkaariruno. Pidin runostasi.

Lastu kirjoitti...

Sateenkaaren kiehtovuus on katsojan silmissä. Yhdelle sateenkaari on mystiikkaa, toiselle estetiikkaa, kolmannelle tiedettä.

Valitseeko sateenkaari katsojan vai päinvastoin ;). Jotain intohimoja sytyttävää sateenkaaressa piilee.