perjantai 4. syyskuuta 2009

Inhimillistä

Rankkasateen jälkeen syysauringossa
varvikko kimaltaa kuin helminiitty
Luonto on taiteilijoista ihmeellisin
tiedän
mutten jaksa ihastella

Joskus sataa ja joskus paistaa
Väsyminen on inhimillistä
tiedän
mutta silti väärin
tai ainakin turhaa

* * *
Runotorstain 138. haaste

7 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Väsyminen on inhimillistä, jopa jatkuvana, valitettavasti.

Lappis kirjoitti...

Ei väärin, eikä turhaa.
Merkki.

arleena kirjoitti...

Kaunis runo, pidin tästä.
Ilman ihastelua olet huomannut kauniisti - varvikko kimaltaa kuin helminiitty-.

Ilona Tammi kirjoitti...

Hyvin inhimillistä, väsyneenä ei todellakaan jaksa mitään, ei ihmetellä, ei ihastella.

Laps Suomen kirjoitti...

Hyvin inhimillistä. Ei aina jaksa ihastella kauneuttakaan, rajansa lienee kaikella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

No turhaa se kyllä, väsyminen on. Mutta kestettävä jos höyrähtää.

John kirjoitti...

On se kuluttavaa, kun aina sataa ja paistaa, vuorotellen. Kiva oivallus.