torstai 29. lokakuuta 2009

Kulje hiljaa isi!

Tantereessa tömisee
turve tamppautuu tassunjälkiin
Viisi varvasta, kippurat kynnet
paljon painoa päällä

Karvapeite kahisee
kirppu kutittaa kainalossa
häntä huiskaa hätistellen
kylki kiveä kihnuttaa

Kirskuu kiikkerä kivireki
raskas raahata röykkiöineen
Selkärepussa sammalta
poikasille purtavaksi

Vuorenseinä vavahtelee
käynti kaikuu kalliossa
Hampaat harvassa, hymy herkässä
Päivän pakerrus palkittiin!

Kevyt on kulkea kotia kohti
Viki vaivihkaa viheltelee
SSHHHHHH, hyssyttelee Hiski,
paljastat pian piilomme!

* * *

Runotorstaissa viikon aiheena Vuorenpeikkojen luolassa. Samaa aihetta sivuaa myös aikaisempi runoni.

7 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Tämä runo on tosi. Mielestäni.
Hyvä ja soljuva, positiivinen.
Peikkojen elinvoimaista meininkiä.

SusuPetal kirjoitti...

Hampaat harvassa, hymy herkässä!

Ihana.

Hyvin soljui eteenpäin, kulki kevyesti runosi.

kahil77 kirjoitti...

Oikein kuulin lukiessani, miten ne kivet kyydissä kalisi :)

Marjattah kirjoitti...

Kekseliäästi kulkee ketterä kertomus ;)

erikeeper kirjoitti...

Viki, viisivarpainen peikko!
Tämä on hyvin opettavainenkin runo. En tiennyt että peikot syövät sammalta.. :-)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvin peikkomainen sanoma.

John kirjoitti...

Näin luettuna kiva. Iltasatuna lapsille...hmm, jstain syystä eivät haluakkaan enää nukkua.