torstai 12. marraskuuta 2009

Ikinä

Ikinä enää et jätä minua
perässäsi harppomaan
kantoja kolkuttelemaan, rinnalle pyrkimään

Ikinä enää et jätä minua
varjoosi nuutumaan
anteeksi pyydellen elintilaa anomaan

Ikinä enää et jätä minua
pimeään ihmettelemään
mikä tällä kertaa meni vikaan

Ikinä enää et jätä minua.

Minulla on sinua ihan mieletön ikävä!

* * *

Runotorstaissa tällä viikolla aiheena kiinalainen sananlasku "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

5 kommenttia:

Ilona Tammi kirjoitti...

Pidin tuosta toistosta: "Ikinä enää et jätä minua" Rytmitti mukavasti runoa

kivoja myös kantojen kolkutteleminen ja varjoon nuutuminen

arleena kirjoitti...

Ikävän huuto - saavuttaako se kuulijan.
Tässä se oli voimakas ja vetoomuksellinen.

hemmetti kirjoitti...

Auts, tämä kuvaa niin hyvin elämää tietynlaisten ihmisten kanssa. Toisto tuo runoon voimaa, ja muutenkin tykkään runon uhmaavasta mielialasta. Tavallaan tulee yhtä aikaa mieleen voimakkuus ja voimattomuus.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Runoahan ei voi koskaan ymmärtää väärin, ja minusta on mielenkiintoista huomata, että joskus lukijat lukevat runoistani sellaisiakin merkityksiä, joita en ole lainkaan niihin kirjoittanut. Tällä kertaa kuitenkin hemmetti tuntuu ymmärtäneen tämän runoni juuri niin kuin itsekin olen sen ajatellut - heikkoutta ja voimaa, uhmaa ja alistumista samaan aikaan. Omakohtaista kokemusta minulla ei (onneksi!) tällaisesta ihmissuhteesta ole, mutta tuntuu mukavalta huomata, että ainakin jollain tapaa kuvaus on silti onnistunut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvin tuo toisto rytmittää.