torstai 11. helmikuuta 2010

Ystävälle

Älä kuule mulle rupee
Haist ite
Ei ystävä puhu tuollaisia, ole tuollainen
Ystävän kuuluu tukea ja kannustaa!

Kas kun minä vähät välitän siitä mitä muka kuuluu olla, sanoa, tehdä
Minä olen mitä olen
ja niin olet sinäkin mitä olet
ja minä tykkään sinusta just tuollaisena ihan hirmusti!

* * *
Runotorstain haaste oli ystävänpäivä-aiheinen. Ystävyydestä on muuten yllättävän vaikea kirjoittaa ei-klisheisesti; se on jotenkin niin äärettömän abstrakti, äärettömän monitahoinen aihe, josta luulisi kyllä runonjuurta irtoavan vaikka kuinka mutta jota loppujen lopuksi on äärettömän vaikea kuvailla. Mutta ihana, tärkeääkin tärkeämpi asia joka tapauksessa! Lämmittävää ystävänpäivää kaikille!

6 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Ihan totta. Ystävyysruno tämäkin on! :)

Mikä se on sellainen ystävä, jolle voi sanoa koskaan kritiikkiä tai jonka kanssa olla eri mieltä? Mikä se sellainen ystävä on, jota pitää aina olla silittämässä myötäkarvaan.

Oikea ystävä myös uskaltaa sanoa oman mielipiteensä ja neuvoa toista, jos toinen meinaa horjahtaa ojaan tai mennä metsään.

Mutta se pitää sanoa ystävyydellä ja rakkaudella.

arleena kirjoitti...

Juuri tuollaista on oikea ystävyys. Kestää kaikki ja kaiken.
Hyvä runo.

pasanen kirjoitti...

Hyväksyvä suoruus on tämän runon sanoma ja se lyö laudalta patetian, joka voi kaivaa hautaa (ystävyyden ilmentymiä on tietysti monenlaisia) tosiystävyydelle.

Ari kirjoitti...

Heidi sanoi sen hienosti:
"Mutta se pitää sanoa ystävyydellä ja rakkaudella."

Lap kirjoitti...

Like.

helanes kirjoitti...

Pesunkestävä ystävä.