maanantai 21. kesäkuuta 2010

Matkan varrella

Kiviä risuja männynkäpyjä
tiepölyä ja asfaltin löyhkää
hyttysiä ja matoja

Sateella märkää ja paisteella kuumaa
hiljaisuus hämmentää, ääntely ärsyttää
suora on tylsää, mutkat uuvuttavia

Jos ikinä päästään perille
niin mitäs jos
siellä ei bambit soitakaan balalaikkaa?

* * *

Runotorstain 171. haaste: matkan varrella. Kun tarkemmin ajattelee, niin sitähän me olemme koko ajan, jonkin matkan varrella.

P. S. Ilmaisu "bambit soittaa balalaikkaa" ei ole omaa keksintöäni, mutta se on minusta niin sympaattinen ja toimiva, että olen sen ottanut kaverilta kuultuani omaankin käyttööni.

3 kommenttia:

Muhadzir kirjoitti...

Hyvä ja napakka runo. Aloin oikein tosissani huolestua tuosta mahdollisuudesta, että perillä ei olisikaan balalaikkabambeja :-) Älä vie toivoani, Careliana!

Ainoa asia, jota runossasi kritisoisin, on asfaltin löyhkä. Asfaltti ei löyhkää, se tuoksuu hyvältä. :-)

Ilona Tammi kirjoitti...

hyvä kommentti haasteeseen

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Bambit kyllä soittaa.