perjantai 3. syyskuuta 2010

Elon iloa

Töppötassut vimmatussa työssä
singahtelevat paakut, sojottava häntä
ja kun kuopan uumenista lopulta perääntyy esiin
se multainen naama, lerpattava kieli, heiluva häntä
Siitä näkee, että sieltä se löytyi
ilo
vaikka myyrä pääsikin karkuun

Upotan kourani multaan
mietin
miksi ihmisen pitää odottaa kevääseen
ennen kuin tietää
itääkö siellä
ilo
tai yhtään mikään

* * *
Runotorstain iloisa haaste.

Iloista päivää kaikille!

4 kommenttia:

Ilona Tammi kirjoitti...

miksi ihmisen pitää odottaa kevääseen
ennen kuin tietää
itääkö siellä
ilo
tai yhtään mikään


tää on kyl loistava

kahil77 kirjoitti...

Yhdyn Ilonan kommenttiin, tuo säe on loistavasti sanottu!

Marjattah kirjoitti...

Pieneen runoon mahtuu yllätys, filosofinen hyppy :) Hieno!

jl kirjoitti...

Samaa mieltä Ilonan kanssa. Runon jälkimmäinen osa olisi ihan runo itsessään :)