torstai 7. lokakuuta 2010

Jotain muuta mitä

Joskus hän miettii ettei menisikään

Uusi elämä
Jossain virastossa
kauluspaidassa ja prässihousuissa
aamuliikenteessä ruuhkabussissa
tai ehkä koulun penkissä
kirjastossa ja opiskelijakahvilassa
tai vaikka jeesuksessa

mutta kirkonkellot kutsuvat vasta sunnuntaiaamuna

tahmeaan lauantai-iltaan
valuu tummuneen oven raosta
ihmisen ikävä toisen luo

* * *
Runotorstain haastesanana baari.

7 kommenttia:

pasanen kirjoitti...

Käsittelet hauskasti ja samalla syvällisesti baariin menemisen motiivia ja sen vaihtoehtoja.

erikeeper kirjoitti...

Tässä oli jotain!

Tuima kirjoitti...

Oivallinen kuvaus, oivallinen runo, pidän paljon tästä. Ihmisen ikävä toisen luo (laulu tosiaan alkaa soida korvissa) vie voiton ryhdistymis(?)ajatuksista, vaihtoehdosta. Mutta ehkä siihen vaihtoehtoiseen ei pääse ennen kuin on löytänyt baarista ikävän poistajan?

PETE Q kirjoitti...

sanat joskus, jossain, tai ehkä, ja, tai vaikka - tuovat runoon turhaa löysyyttä ja pitkän kappaleen ssa-päätteet ovat keskenään liian samoja. Idea on todella hyvä, mutta mielestäni tämä voisi olla vielä iskevämpi. Viimeinen kappale on loistava. (saako olla näin suora?)

Careliana kirjoitti...

Kiitos taas ihanista kommenteista!

Pete Q, tietysti suorakin palaute passaa! Mainitsemasi joskus jossain tai ehkä ja vaikka on tarkoitettu nimenomaan kuvaamaan sellaisen tietynlaisen ihmistyypin ajatuksenjuoksua - ehkäpä sitä itse asiassa voisi kuvata nimenomaan "turhan löysäksi". Samoin pitkän kappaleen sijapäätteet ovat tarkoituksella samanlaisiksi tehtyjä.

Mutta yleisesti ottaen minusta on kyllä turha jälkeenpäin selitellä tai "avata" runojaan, että mitä niihin on tarkoittanut tai halunnut kirjoittaa - runo on niin kuin se luetaan. :)

Viimeinen kappale voisi kyllä toimia ihan yksinäänkin runona, nyt kun asiaa tarkemmin ajattelee.

hoover kirjoitti...

Pidin tästä kovasti. Noista 'löysistäkin' :)

Tahmea lauantai-ilta on aivan loistava kielikuva.

Viivu kirjoitti...

Pidin. Etenkin loppuviittauksesta. :)