torstai 14. lokakuuta 2010

Minä otan sinut

Minä otan sinut
lupaan rakastaa ja kunnioittaa
näiden todistajien läsnäollessa
niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

Minä katson syvälle silmiisi
puristan kättäsi
tunnen voimasi
enkä ikinä ole ollut mistään niin varma


Minä lasken sinut
päästän otteen irtoamaan
kaiken kauniin ja pyhän nimeen
maaksi pitää sinun jälleen tuleman

Minä katson kukkamerta ylläsi
puristan silmäni kiinni
tunnen voimasi
enkä ikinä ole ollut niin yksin


Minä otan sinut käteeni
painan sydäntäni vasten
kuvan jossa katsot syvälle silmiini
enkä ikinä lakkaa tuntemasta voimaasi

* * *
Runotorstain haastesanana valokuva.

5 kommenttia:

Demetrius kirjoitti...

Kaunis. Oikein kaunis.

Hilbert kirjoitti...

Koskettava, surullinen ja kaunis.

Siipirikko kirjoitti...

Kaunis. Pisti itkemään. Iso tarina muutamilla sanoilla. Hieno.

MARJAISA kirjoitti...

Ikiaikaiseksi tuleva runo kansa huulille!

MARJAISA kirjoitti...

Linkitin tämä ajattoman runosi blogilleni Matka menneisyyteen. Lisäsin sen arvostavasti Moraali-tekstiin, siis linkin vain. OK?