perjantai 31. joulukuuta 2010

Toiveiden yö




Yhtenä iltana
taivaankannella
toivomustähtiä tuhansittain

Nyt saa taas toivoa
hyvää ja kaunista
rikkautta, rakkautta tai mitä vain

Mitäpä toivoisin
samaa kuin ennenkin
paljon, ei mitään, tavallisuutta

Toive, kuin tähtikin
loistaa vain sekunnin
Vuosluku vaihtuu, ei muuta uutta

* * *
Jälkijättöisesti osallistunkin tällä runolla Runotorstain 197. haasteeseen.

perjantai 24. joulukuuta 2010

LUUKKU 24

Tontun kasvot loistavat

Kiitos kun halusit iloisena odottaa
Kiitos kun jaksoit touhuta, juuri sopivasti, iloisin mielin
Kiitos kun luotit
Kiitos kun uskoita

Tervetuloa sydämesi jouluun!

torstai 23. joulukuuta 2010

Luukku 23

Maailmassa on tiettyjä lainalaisuuksia ja vakioita
kuten nyt esimerkiksi se
että kuusenkynttilöiden johto on aina umpisolmussa


Taistelu voitettu, joulu on alkanut!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Luukku 22

- No niin kulta, otetaas kuusenkoristeet jo esiin, tules auttamaan äitiä.

*kipin-kapin ja kaapin ovi auki*

- HAAA! HEEEE! HIIII! HOOOO! MULLLLLEHH!!!

Pahuksen miäs, olisi voinut minullekin kertoa, että oli piilottanut sen suurimman lahjapaketin samaan kaappiin kuusenkoristeiden kanssa...

tiistai 21. joulukuuta 2010

Luukku 21

Kolme yötä jouluun on
eipä tartte itte laskee
kun sitä kaikki rallattaa
Vessat tänään siivotaan
kuusi tuodaan sulamaan
kun kolme yötä enää on

Iltasella vaihdankin
jo pyyhkeet puhtaan raikkaisiin
ja roskiin vien sen turhan laatikon
Jos telkun ääreen torkunkin
niin onhan päivä huomennakin
ja silloin kaksi yötä enää on.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Luukku 20

Neljä yötä jouluun
Usko alkaa olla koetuksella
Mahtaako mistään tulla kuitenkaan mitään

Psst!
Jonttu huikkaa pianon kulmalta
Soita minulle joululauluja

Piano on epävireessä
ja soittaja vielä pahemmin
soittotaidot ovat ruosteessa
eikä flunssainen ääni tosiaankaan helise enkelkuoron lailla

Mutta Petteri Punakuonon ja Valkean joulun jälkeen
hymyilen jo kuin tonttu
Kyllä tämä tästä
Musiikin taika ei läheskään aina kysy sävelpuhtautta

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Luukku 19

Maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta
kuten nyt sekin
että toisilta palaa koti ympäriltä
mutta minä en saa yhtä pahuksen takkaa syttymään

lauantai 18. joulukuuta 2010

Luukku 18

Reippahasti käypi askeleet
äidin touhut on niin kiireiset
Lahjat peittyy kääröihin
laatikot jo pakastin
vaan on hauska sentään!

Meikä meikä lähti innoissaan
joulukuusen kuusen hankintaan
Mutta sitten ostinkin
pöytälätkän, kinkunkin
ja auton täyteen muuta

Köh.

Meikä meikä lähti uudestaan
joulukuusen kuusen hankintaan
Tällä kertaa saatiinkin
kuusi mitä kaunehin
Saapi joulu tulla!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Luukku 17

Jonttu istahtaa kaiuttimen reunalle minua vastapäätä, heiluttelee verkkaan jalkojaan, katsoo minua. Se näyttää mietteliäältä, melkein vakavalta. Tontut näyttävät harvoin vakavilta.

- Tiedäthän, että olen ollut sinun henkilökohtainen joulutonttusi aina lapsuudestasi asti. Kerropa - minkälaisia muistoja sinulla on lapsuutesi jouluista?

Jään miettimään. Minun täytyy oikein sulkea silmäni. Silloin mieleeni palaa näkymiä, tuoksuja, ääniä.

- Muistan kesämökin, siellähän me aina jouluja vietimme. Kuusi oli aina siinä samassa nurkassa, siinä oli eläviä kynttilöitä, koska mökillä ei ollut sähköä. Muistan sen kuusen tuoksun.
Ja muistan sen läheisen nmaalaistalon koiran, joka rupesi aina meidän koiraksemme, kun olimme siellä. Se tunnisti meidän automme äänen, lähti pihastaan, jolkotti perässämme mökille asti ja jäi sinne niin pitkäksi aikaa kuin mekin olimme siellä, ei se sitä talon väkeä haitannut. Se oli kyllä mahtava koira, Rinti! Uskomattoman kaunis, iso mutta lempeä. Se oli minun ensimmäinen koirani, se oli minun kaverini siellä mökillä aina.
Muistan, miten yhtenä jouluna koristelimme kuusen oikeilla pipareilla - siitä meinasikin tulla melkoinen ryminä, kun Rinti rupesi niitä sieltä pyydystämään!
Muistan, miten saunan jälkeen pukeuduttiin ihaniin pehmoisiin oloasuihin, ei mihinkään juhlavaatteisiin, mitä sitä nyt mökillä oman väen kesken hienostelemaan.
Ja muistan, että äiti teki ihan minua varten makaronilaatikkoa, se oli sellaisessa savisessa astiassa ja maistui yhtä hyvältä kuin äidin makaronilaatikko - ja muutkin ruoat - aina.

Jään hetkeksi miettimään. Mitä muuta muistan?

- Ja se joulupukki, niin! Sillä oli ruskea nahkatakki ja se oli minusta jotain ihan perustavanlaatuisesti väärää - ruskeatakkinen joulupukki, haloo, joulupukilla kuuluu olla punainen takki! Sain siitä varmasti traumoja loppuiäkseni... Rinti aina murisi sille pukille, vaikka se oli maailman kiltein koira eikä koskaan murissut kellekään paitsi sille toisen läheisen maalaistalon nuorelleisännälle, joka olikin vähän turjake. Minä ajattelin, että Rinti ei vain tykkää poron hajusta, mutta kyllähän minä sitten lopulta jossain vaiheessa älysin laskea yksi ynnä yksi...

Pysähdyn. Vaikka kuinka kaivelen muistini lokeroita, ei muuta palaa mieleeni.

- Miten minä muistan niistä jouluista näin vähän?

Nyt Jonttu jo hymyilee lempeästi.

- Sinä muistat ne hyvät asiat. Kyllähän sinä nyt aikuisena jo tiedät ja ymmärrät, että niihin jouluihin kuului paljon muutakin, paljon raskasta ja ahdistavaa. Tiedät, että se säe on läsnä lapsi vaikkei häntä näy tarkoitti teidän perheessänne jotain ihan muuta kuin siinä joululaulussa. Tiedät, miksei äitisi koskaan enää saanut mielelleen täyttä rauhaa, tiedät, ettei isäsikään ole yhtenäkään jouluna voinut tuntea pelkkää iloa ja onnea. Tiedät, että tiesit sen silloinkin. Mutta et muista. Sinä muistat ne hyvät asiat. Se on sitä joulun taikaa!

* * *

Tämä muisteloni - jonka on taas erityisesti nostattanut pintaan lempisarjani Emmerdalen viime jaksoissa upean koskettavasti käsittelty vaikea aihe - liittynee riittävän löyhästi myös Pakinaperjantain viikon aiheeseen, joka on sama kuin Runotorstaissakin: mielenrauha.

torstai 16. joulukuuta 2010

Luukku 16

Kun kaikki on tehty
kokattu paistettu pakastettu puunattu kuurattu tomutettu koristeltu askerreltu ripustettu lähetetty ostettu paketoitu piilotettu pesty silitetty kiillotettu
ja ainakin pariin kertaa vielä tarkistettu ja varmistettu
jää jäljelle vielä se tärkein

Istu alas
Muista hengittää. Syvään.
Hymyile.
Se on siinä.

* * *

Tänään on taas runotorstai, viikon aiheena ihana asia: mielenrauha.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Luukku 15

Lanttulaatikko lipeäkala lihapullat
Joulukirkko hautausmaa tiernapojat
Sauna avanto rekiretki
Tonttu Nissepolkka Kulkuset

Kullakin omansa
Se Yksi Asia
jota ilman joulu ei ole joulu

Saakoon kaikki omansa
tulkoon joulu jokaiselle!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Luukku 14

Sulassa sovussa
ilmassa tanssivat
piparin ja perunalaatikon tuoksut
kutkuttavat tontun nenää

Tietysti saa vähän maistaa!

Tontun muikea hymy
on paras takuu laadusta

maanantai 13. joulukuuta 2010

Luukku 13

"Äiti joskus mä ajattelen, että tähdet on lumihiutaleita."

Tietysti - siksi hanget kimaltavat niin upeasti!

Henri Matisse on sanonut, että kun näemme maailman lapsen silmin, näemme kaiken olennaisen.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Luukku 12

Pakkanen on pyyhkäissyt tästä yli taas, korvaukseksi sentään ripotellut hangen täyteen timantteja ja kuorruttanut puiden oksat sokerilla.

Tintit ovat pörhistyneet pulleiksi. Yritän olla liikkumatta terassilla tupakoidessani, etten säikyttäisi talipallon nokkijoita karkuun. Pakkanen olisi kyllä hyvä syy lopettaa tupakointi taas.

Koira pukeutuu pakkasella tontuksi. Sillä on punainen samettinen talvitakki, jonka äitivainaa on minun lapsuudenaikaisesta joulujuhlamekostani aikanaan tehnyt. Villasukatkin olisivat raukalle tarpeen, on ilmeisen hankalaa suorittaa erinäisiä luontaisia tarpeita yhdellä tassulla tasapainoillen.

Me sytytämme kolme kynttilää ja poltamme takassa tulta. Joulutonttumme Jonttu käpertyy partansa sisään ja myhäilee tyytyväisenä. Pakkanen kohmettaa turhan kiireen ja hössötyksen.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Luukku 11

Älä polta hihojasi
sen porkkanalaatikon kanssa
vaikket heti ensi yrittämällä hoksannutkaan
ettei pikariisiin sovi tavallisen riisin puuroresepti

Älä hitsaa kiinni
niiden joulukorttien kanssa
Kyllä se liima sormista aikanaan irtoaa
eikä kukaan huomaa että ne kuvat ovat vinossa

Älä revi pelihousujasi
vaikka ne kallilit suosikkisammarisi saatkin repiä
Ensi kerralla varmaan muistat pukea verkkarit
ennen kuin rupeat siivotessasi roiskimaan kloriittia ympäriinsä

Oppia joulunalus kaikki
mutta loppu hyvin kaikki hyvin
Laatikko pakastimessa, kortit maailmalla
ja hyvä syy shopata uudet housut!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Luukku 10

Henkilökohtainen joulutonttuni Jonttu luki aamun lehteä olkani yli.

"Vai että lakkoon menivät lentoemot? Tiedätkö, käy se joskus minullakin mielessä. Me tontuthan olemme kyllä pohjimmiltamme hyvin joviaalia ja lupsakkaa väkeä, mutta ei meidänkään työehdoissamme kuule aina kehumista ole.

Ensinnäkin työaikamme on viime aikoina pidentynyt huimasti. Ennen jouluvalmistelut aloitettiin kaikessa rauhassa marras-joulukuun vaihteessa, mutta nykyään hätäisimmät kaivelevat ulkovalosarjansa ja joululaululevynsä esiin jo lokakuun alussa. Ja silti tulee lopulta kiire ja hässäkkä ja paniikki.

Mistä pääsemmekin työympäristöön. Me tontuthan teemme työtämme enimmäkseen ihmisen pään sisällä. Ja usko huviksesi, olisimme taatusti vaarallisen työn lisämme ansainneet! On kuule sinunkin ajukopassasi useasti sellainen kakofonia, että korvissa soi päivätolkulla. Ja ne paineet, nehän kasvavat koko ajan: onko tarpeeksi siistiä, onko ruoka hyvää, ovatko lahjat mieluisia... Kiire kiire kiire, päivät pitkät teet noita töitäsi ja illat ja viikonloput heilut kauhan ja mopin varressa niin että savu vain korvista nousee. Arvaa vain, miltä se sellainen tontusta tuntuu! Paine on sitä luokkaa, että pitäisi kyllä ehdottomasti lisätä syvänmerensukelluspuku tontun vakiovarusteisiin!

Ja ikään kuin se varsinainen joulu ei riittäisi, pitää vielä pikkujoulujakin viettää, monesti oikein useampiakin. Sellaisten jälkeen tulevat yleensä ne takojatontut vielä päähän jyskyttämään - meikäläisten reviirille. Ei minkäänlaista työrauhaa!

Jouluaattoonhan se meidän työmme yleensä huipentuu, pääsemme näkemään uurastuksemme tulokset. Tokihan sinäkin silloin jo maltat hellittää ja nauttia, käperryt kanssani tuohon sohvalle, olet vain ja nautit yhteisen työmme hedelmistä? Kyllä minä uskon, että sinä osaat senkin taidon!

Joo, joulunpyhinä on useimmilla tontuilla kyllä työolot kohdallaan. Mutta voi hyvänen aika, kun nykyään monet säntäävät heti ensimmäisenä arkipäivänä alennusmyynteihin jo seuraavan joulun koristeita ja jopa lahjojakin hamstraamaan! 'Kun kerran halvalla saa...' Ei siinä kuule kovin pitkää lomaa tontulle jää!

Joo-o, kyllä se kuule niin on, että alamäkeen on mennyt tämä tontun työ viime aikoina", huokaisee Jonttu.

Mutta sitten se jo virnistää taattuun tonttumaiseen tapaansa:

"Mutta hei, mäenlasku on kyllä kivaa puuhaa!"




* * *

Tällä lailla vastaa Jonttu Pakinaperjantain tämänviikkoiseen haasteeseen aiheesta alamäki.

torstai 9. joulukuuta 2010

Luukku 9

Tänäkin jouluna moni pohtii
mitä antaa lahjaksi sellaiselle
jolla on jo kaikkea

Mutta entä ne joilla ei ole mitään?

* * *

Tämän päivän kalenteriluukku avautuu Runotorstaihin, jossa on aiheena tämä surullinen kuva.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Luukku 8

Takaraivossa nakuttavat
tekemättömät työt
maksamattomat laskut
siivoamattomat nurkat
ja se tyhmä TV-ohjelma
joka muka piti välttämättä katsoa loppuun
vaikka olisi ollut paljon järkevämpää käydä jo nukkumaan

En tiedä kauanko olen istunut työpöytäni ääressä
liian kauan
enkä läheskään tarpeeksi
kun Jonttu kiipeää olalleni
verkkaan, venytellen ja makeasti haukotellen

Kuule, se kuiskaa
kynttilät luovat lämmintä tunnelmaa
mutta muistathan
että niitä kuuluu polttaa
vain toisesta päästä

tiistai 7. joulukuuta 2010

Luukku 7

Jokainen uusi lumikerros
täyttyy pian tuoreista jäljistä
Koira ehkä tietää mitkä niistä ovat tontun
mutta se ei kerro

Käytkö sinä Jonttu öisin
tanssimassa tähtien kanssa?

maanantai 6. joulukuuta 2010

Luukku 6

Vuosisatoja elettyään
tonttu tietää
ettei vapaus aina ole
itsestäänselvää tai ilmaista
Siksi tontun ainoa toive
joka ainoana jouluna
on ihmisille hyvä tahto

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Luukku 5

Pojalla oli kaveri kylässä, ja välillä leikki meinasi käydä turhan raisuksi. Hain Jontun mukaani ja menin poikien luo.

- Katsokaas kuka minulla on tässä, pojat: tämä on Jonttu, meidän oma joulutonttu! Ja se on kuulkaa teräväkorvainen kaveri, vaikka vanha veikko jo onkin, se kyllä kuulee jos te täällä riitelette ja riehutte, joten kannattaisi varmaan olla kiltisti...

Pojan kaveri katsoi minua silmät teelautasen kokoisina. Tajusin, että hän ei ole tottunut meidän hassutteluihimme ja otti jutun mitä ilmeisimmin ihan täydestä todesta. Meidän Poika sen sijaan huomattavasti paatuneempana tokaisi:

- Äiti hei, ei toi oo elävä!

Poistuin vähin äänin toiseen huoneeseen naureskelemaan. Pojat jatkoivat leikkiään oikein hyvässä hengessä. Hetken kuluttua tarjosin heille banaania välipalaksi. Ruokapöydässä Kaveri kysäisi:

- No missäs se tonttu nyt sit on?
- Se on tuolla takanreunalla, mutta voin minä sen tähänkin hakea katsomaan, syöttekö te nätisti.
- Joo hae vaan.

Hain Jontun pöydänpäähän vahtia pitämään. Pojille sikisi vilkas keskustelu siitä, onko se nyt oikeasti oikea vaiko eikö. Lopulta mielipiteenvaihto äityi sen verran kiihkeäksi, että tarvittiin jo erotuomaria.

- Hei ihan oikeesti, onko toi oikea tonttu? Kun toi väittää ettei ole / toi väittää että on vaikkeihän se oikeesti oo.

- Kuulkaas pojat kun jouluunhan liittyy tosi paljon kaikkea taikuutta ja satua. Ei se ole niin tärkeää, mikä tonttu on oikeasti olemassa ja mikä ei; näissä jouluasioissa se mihin te mielessänne uskotte, on ihan tarpeeksi totta. Ja tärkeintä on se aito joulumieli!

Myöhemmin, kun pojat tekivät lähtöä pihalle, Kaveri käänsi taas teelautassilmänsä minuun ja sanoi painokkaasti:

- Kuule, mä kyllä tiedän että joulussa on oikeesti tosi paljon taikaa ja satua!

Takavasemmalta kuului meidän Pojan lakoninen tuhahdus:

- ...mutta ei niin paljon että lelut henkiin heräis!

* * *
Tällä tositarinalla osallistun Pakinaperjantain tämän viikon haasteeseen aiheesta seuraava suojeltava laji. Vaalitaanhan kaikki niitä omia sisäisiä joulutonttujamme ja pidetään hyvä, lämmin, hellä joulumieli kunniassa!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Luukku 4

Ei itkeä saa, ei meluta saa
Jonttu on tullut taloon!
Ja se punainen retale eteisen ovessa
Ihan Itse huovutettu joulupossu
muistuttaa, ettei ihmisen välttämättä tarvitse
olla sitä mitä hän syö

Luukku 3

"Äiti katso! Petteri punakuono! Ihan oikeesti!"
Olallani Jonttu
mutristaa suutaan ja huokaisee
Nykyajan Disney-lapset
uskovat lentoporoihin
Mutta siitä uskosta säihkyvät silmät
Mitä sitä turhaan kertomaan
että se kirkas punainen valo taivaankannella
taitaa kyllä tulla linkkimaston huipulta

Luukku 2

Hei älä sure, älä hätäile
Ei tämä elämä niin synkkää ole
Sytytetään kynttilä
Mutta kuule,
jatkossa varmaan muistat
ottaa nuo kynttilät pois takanreunukselta
kun lämmität sitä takkaa
Siinä se istuu, takanreunuksella,
kenolleen sulaneen kynttilän vieressä,
heiluttelee jalkojaan ja virnistää
Henkilökohtainen joulutonttuni Jonttu
Virnistän takaisin
sytytän sen vinon kynttilän
ja annan murheiden sulaa takanreunukselle

Joulukalenteri, luukku 1

Joulurunoporo juuttui ruuhkaan ja pääsee raottamaan kalenterin saloja vasta nyt...

Siis, Luukku 1:

Hoosianna, hoi
Kuulen kuiskauksen
Tunnen hipaisun kämmenselällä
Hei, olen Jonttu
henkilökohtainen joulutonttusi
Tule, mennään etsimään se
avain, joka avaa oven
siihen sydämesi sopukkaan
missä se asuu
On tullut aika herättää se taas
Joulumieli

perjantai 3. joulukuuta 2010

Täällä Pohjantähden alla

kahta ei vaihdeta
paitsi että se toinen meni ruotsiin
eikä kukaan oikein tiedä mikä se toinen on

pehmee pee se ei ainakaan ole
jos havuja tarvitaan niin ei siinä small talk auta

ja kun sana on sanottu niin kuin se on
niin sitä ei sitten syödä
eikä mielellään salaattiakaan

täällä kannetaan kännykkää ja heitetään eukkoa
ja potkitaan pallolla suota

täällä nauretaan ja itketään
ja eletään elämää
ihan niin kuin muidenkin tähtien alla

* * *

Runotorstaissa lähestyvän itsenäisyyspäivän kunniaksi innoittajana suomalaisuuden syvimpään ytimeen osuva laulu, Petri Laaksosen kaunis, kaunis Täällä Pohjantähden alla.