lauantai 8. tammikuuta 2011

Lelupäivä

No se on härrävärkki elikkäs hilavitkutin. Viimesen päälle pähee peli onkin! Siinä on yhteen liitettäviä komponentteja, sisääntuloja ja ulosmenoja, kytkimiä ja säätimiä ja eri tarkoituksiin soveltuvia suukappaleita.

Se käy ja kukkuu, verkkovirralla tai ladatulla akulla. Kun kytkee virran päälle, se surisee, käyttötarkoituksesta riippuen kovempaa tai hiljempaa. Tietysti se myös hieman värisee, vaikka huippuergonominen onkin. Eri käyttötiloja ilmaistaan erilaisilla merkkivaloilla, ja tietysti myös eri häiriötiloille on omat valomerkkinsä.

Siitä näkee jo päältä, että se on laatuvekotin, korkeaa teknologiaa. Muotoilu on virtaviivainen ja väri asiallinen. Suuttimet ja kytkimet ovat ammattimaisia ja tyylikkäitä. Ja kun kaikki yhteen liitettävät komponentit nyhtää irti toisistaan, se menee hämmästyttävän pieneen tilaan!

Juu-u, ei siitä ole epäilystäkään, etteikö tämä vehjes täyttäisi tarkoitustaan elikkäs hoitaisi hommaansa, varmasti helpottaa elämäämme melkoisesti! Ja tosi edullinenkinhan se oli, erikoistarjouksessa oikein.

Jaa että miksi meidän piti sellainen saada? Hoopo nainen! Sehän on elektroninen laite ja sellaisia on kiva omistaa!

Jaa että mitä me sille vanhalle nyt sitten tehdään? Voi teitä naisia... Viedään tietysti vintille odottamaan. (Oletko muuten jo löytänyt niitä muutamaa sen komponenttia, jotka ovat johonkin hukkuneet sen jälkeen kun se viimeksi osiin purettiin?) Onhan se nyt joka miehen unelma jonain kauniina päivänä perustaa elektroniikkamuseo!

* * *

Vastaus pakinaperjantain haasteeseen. Ja tässä tarinassa on kuulkaas iso osa totta, pari ihan sanantarkkaa sitaattiakin eräältä lähisukulaiselta, joka kyllä on minulle ihan rakas, vaikken ihan kaikkia hänen aivoituksiaan ihan täysin aina ymmärräkään...

8 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Tuo onkin se pieni ero miesten ja naisten välillä: viehtymys kaikenlaisiin vekottimiin ja värkkeihin. Tosin saatan erehtyä kuten joka päivä monta kertaa.

Demetrius kirjoitti...

Kiistän kaiken tuollaisen ehdottomasti ja neljään kertaan, yksilönä, kalastajana, insinöörttinä ja vielä miessukupuolen edustajanakin. Jostain ihan tuntemattomasta ilmiöstä kertoo tuollainen, ettei vaan peräti olisi silkkaa fiktiota elikkäs narrausta koko pakina? :-}

runopasanen kirjoitti...

Kaikki nuo johdoissa kiinni olevat hetken lapset, muuntajat ja muut keskenään sotkuun menevät yhdessä isossa laatikossa vintillä ovat yhteensä melkoinen värkki. Härrän härrästystä usein.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Vähän tuppaan kyllä olla samaa mieltä peikon ja runopasasen kanssa, että tämä on niitä mars ja venus -juttuja; naisille ei aina ihan valkene niiden kaikkien teknisten vempeleiden ihanuus ja ehdoton välttämättömyys, kun taas vastaavasti miehillä tuntuu useinkin menevän yli hilseen, miksi esim. koristetyynyjä, uusia verhoja ja pöytäliinoja täytyy tietenkin aina hyvin säännöllisin väliajoin hankkia lisää!

Mutta tämä siis tietenkin stereotyyppisesti yleistäen, poikkeuksiakin on, kuten ilmeisesti esimerkiksi Deme. Mainittakoon, että tässä tarinassa siteerattu henkilö on toki yksilö ja miessukupuolen edustaja, mutta ei insinöörtti eikä kovin aktiivinen kalastajakaan.

Lastu kirjoitti...

Niin ja just (kuin meillä). En minä moiti, en todellakaan (ja tässä vaiheessa mies sanoo: nyt tulee tosi paha), mutta kysyn vaan: miksi meillä on kuusi rikkinäistä moottorisahaa muttei yhtään ehjää ja seuraavaksi nettihuutokaupassa mies seitsemännen rikkinäisen itsellensä kevyesti huudahtaa. -Olisiko teidän elektroniikka- ja moottorimuseossanne sijaa meidän toimimattomille mottorisahoillemme. Ai jaa, mutta ei mies niistä luopua halua.

Jotenka mies on mies. Nainen on nainen. Olkoon niin. -Askossa on kiva matto alennuksessa. Välttämätön.

Pakinasi oli kuin sieluansa olisi hoitanut.

Careliana kirjoitti...

Kiitos myös Lastulle mahtavasta kommentista!

Hymyilevä eläkeläinen kirjoitti...

Onhan kyllä asia niinkin, että kaikki on kymmenen vuoden kuluttua tarpeen, ties mitä sitä tarvitsee. Siksipä sellainen vintti tai varasto olisi poikaa, sinne voisi naisihminenkin vieda keskentekoiset villapaidat ja monenmoiset härpäkät, jotka lapsi on tehnyt koulussa käsitöissä ynnä jotkut merkkivuosilahjat.

Sitäpaitsi moni nainen innostuu valtavasti alennusmyynneistä. Minulle on kerrottu ystävättären ystävättärestä, 65-vuotiaasta naisesta, joka osti useita laatikoita terveyssiteitä liikkeen loppuunmyynnistä, koska sai ne niin halvalla...

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista myös eläkeläiselle! Ne on petollisia paikkoja nuo vintit, varsinaisia aarreaittoja - tai sitten "aarreaittoja". Tiedänpä yhdenkin kaupunkiasunnon vintin, jolta asukkaiden kuoltua vietiin kaatopaikalle kolme (3) tonnia (t) silkkaa roinaa (vaikka kaikki etäisestikin käyttökelpoinen oli kyllä ensin otettu talteen)!!! Oma tavoitteeni on jättää jälkipolville vähän vähemmän...