lauantai 15. tammikuuta 2011

Nojatuolimatkailua

Ostoskeskus täynnä ihmisiä. Liikehdintää, ääntä, hajua. Toppatakkien kahinaa, kengänkorkojen kopinaa, monenkielistä puheensorinaa. Rasvankäryä, hikeä, parfyymia. Kaikki sekoittuneena epämääräiseksi, vellovaksi massaksi.

Annikki pysähtyy huokaisten ja pudottaa muovipussit käsistään siihen keskelle käytävää. Ei askeltakaan enää, ei yhtäkään kauppaa! Ilokseen Annikki huomaa suoraan takanaan vapaan lepotuolin. Hän istahtaa siihen, järjestelee muovipussit jalkojensa juureen, tonkii käsilaukustaan kännykän, naputtelee tyttärelleen tekstiviestin: "Olen C-käytävällä, Seppälän edessä, tule tähän viimeistään viideltä, sitten kotiin."

Tuoli on mukavan pehmeä ja hyvän mallinen. Annikki huomaa kädensijassa säätimiä ja vaativana ammottavan kolikkoaukon. Hetken mielijohteesta hän kaivelee käsilaukkunsa uumenista kaksieuroisen, sujauttaa sen aukkoon, valitsee summanmutikassa jonkinlaisia säätöjä. Tuoli alkaa hurista ja väristä miellyttävästi. Annikki huokaisee syvään, sulkee silmänsä ja heiluttelee väsyneitä jalkojaan.

"Anteeksi, rouva?"

Annikki havahtuu olkansa takaa kuuluvaan miehen ääneen. Seuraava tulokas tietysti jo malttamattomana hoputtamassa. Annikki kumartuu tavoittelemaan muovipusseja jalkojensa juuresta, kun ääni jatkaa:

"Saisiko olla pina colada?"

Annikilta pääsee tyttömäinen hihitys, kun hän kääntyy äänen suuntaan.  Huomattavan komea, oikeastaan kaunis nuori mies, pukeutuneena valkeaan paitaan, mustiin housuihin ja pikkuiseen essuun, hymyilee niin, että helmenvalkoinen hammasrivi suorastaan säihkyy auringossa, ojentaa tarjotinta, jolla komeilee mahtavan kokoinen, ananaksella ja iloisenvärisellä paperivarjolla koristettu drinkki.

"Voi sentään, ei se käy, täytyy ajaa kotiin."

"Ehei, hyvä rouva, tällä saarella on autoilu kokonaan kielletty!"

Annikin silmät rävähtävät apposen auki ja hän katselee ympärilleen. Auringossa kimmeltävästä turkoosista merestä nousee hohtavanvalkoinen hiekkaranta, joka vähitellen vaihtuu syvänvihreisiin, pehmeälehtisiin pensaisiin ja hypnoottisen rauhoittavasti huojuviin palmuihin. Yhden palmun alla on jättiläiskokoista kookospähkinää muistuttava pieni baarikoju, josta tarjoilijapoika mitä ilmeisimmin on drinkkeineen ilmestynyt, muuten koko ranta on täysin autio. Ilman täyttää aaltojen lempeä suhahtelu hiekalla, eksoottisten hedelmien tuoksu ja tuulen vilvoittava liike palmunlatvoissa. Aurinko ja tropiikin kosteus hellivät ihoa.

"Pitää olla varovainen, jos torkahtaa, rouva, ettei saa auringonpistosta. Ottakaa nyt vain, tämä virkistää!"

Hämmentyneenä Annikki ojentaa kätensä ja tarttuu lasiin, jonka ulkopintaan on tiivistynyt kosteutta. Juoma on täydellisen raikasta ja juuri sopivan makeaa. Hän kääntyy kiittääkseen nuorta adonista, mutta tämä on jo kadonnut. Annikki noukkii vatsansa päällä levänneen kirjan ja uppoutuu suosikkikirjailijansa uusimpiin juonenkäänteisiin. Hänen tajuntansa matkaa paratiisirannan ja New Yorkin alamaailman hämyisten kuppiloiden välillä. Pina coladan virkistävä viileys tuntuu pitkän matkaa juoman valuessa kurkusta alas. Jokainen ruumiinjäsen on täydellisen rentoutuneessa, painottomassa tilassa ja kuitenkin samaan aikaan täynnä merkillistä energiaa ja voimaa. Vain tukka lepattaa tahdottomana lempeässä merituulessa. Annikki vetää keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa ja sulkee silmänsä uudelleen.


"Moi mutsi! Mutsi..? Voi ei, ihan tajuttoman noloo, ootsä nukahtanu siihen? Mut-SIIH! Mä hei tartten ihan ehottomasti sellasen yhen pelin, sun täytyy nyt kyl ostaa se mulle, se on kyl vähintä mitä sä voit enää tehä kun oot niinku ihan totaalisesti just nolannu mut…"

Kahden euron hierontaohjelma on kulunut loppuun.

* * *

Pakinaperjantaissa tällä viikolla aiheena hierova tuoli. Kuva Dominikaanisesta Tasavallasta viiden vuoden takaa.

12 kommenttia:

Lastu kirjoitti...

Nyt tiedän mikä on maailman tärkein esine: nojatuoli, lepolasse, hyvä olo. Nautinto. Matka Nirvanaan on tehty. -Kuinkahan linnunradan parhaudesta palautuisi takaisin maan pinnalle.

Kahdessa minuutissa ja kahdella eurolla pääsee sfääreihin :)

Hymyilevä eläkeläinen kirjoitti...

Voi sitä siis halvallakin matkailla. Pieni tiivistys ei olisi pahitteeksi jutulle.

SusuPetal kirjoitti...

Äh, olisin jättänyt viimeisen kappaleen pois ja antanut Annikin jäädä paratiisisaarelle!!!

isopeikko kirjoitti...

Se oli mukavaa odottamista. Harmi että tytär tuli ajoissa :)

Demetrius kirjoitti...

Paluu arkeen oli ankea mutta tuo teinin vankka uskomus, että äiskän elämäntehtävä on vain nolata häntä, oli riemastuttava.

Savu kirjoitti...

Saitpa onneksi valokuvan todisteeksi kaukomatkasta!

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Hienon hieno juttu ihan tollasenaan. Lepoa ja rentoutusta, irti arjesta ja unohdusta.
Unelmat liitää, paluu todellisuuteen ei estä sitä, että tämä on kaunista.

Careliana kirjoitti...

Oi että miten paljon ihania kommentteja, kiitos kaikille!

Tässä universumissa on tiettyjä lainalaisuuksia, kuten esimerkiksi että se mikä menee ylös, tulee myös alas, kuusenkynttilöiden johto on aina solmussa, ja teinit häpeävät vanhempiaan. Mutta ehkä äiti nojatuolimatkansa jälkeen jaksaa taas vähän paremmin ymmärtää teininkin maailmankatsomusta. :)

MARJAISA kirjoitti...

Harvoin 2 euroa riittää matkustamiseen. Hyvä on juttusi!

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista myös Marjaisalle! Kyllähän sitä ilmaiseksikin voi monenlaisista asioista nauttia, kunhan vain on oikea asenne.

arleena kirjoitti...

Tuollaiselle nojatuolimatkalle mieluusti menisin ja vaikka kympillä

Mikä ihana raukeus ja rentous.
Pidin matkastasi.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Arleena, mukavaa että viihdyit nojatuolimatkalla!