torstai 24. maaliskuuta 2011

Runopilvet

Niin kuin kauniina kesäpäivänä
voi heittäytyä nurmelle selälleen
ja nähdä taivaalla pilvilaivoja
ja lampaita, kukkia, vauvoja
tai ehkä jossain horisontissa
mustana väijyvän ukkospilven

niin voi harmaassakin arjessa
sulkea silmänsä ja avata mielensä
ja nähdä sielullaan runokuvia
ilon lintuja, unelmien hattaroita
tai ehkä jossain sydämen sopukassa
synkkänä väijyvän surun

* * *

Runotorstaissa on 200. haaste, ja sen kunniaksi aiheena onkin runo itse. Osallistujia kannustetaan kertomaan suhteestaan runoon, runojen syntymisestä, rakentumisesta, inspiraatiosta...

Minulle runot tosiaan ovat kuin pilviä. Jonkin aiheen ympärille alkaa kertyä sanoja, paljon sanoja, sekalaisia sanoja, jotka leijailevat pilvensä sisällä, liittyvät yhteen, jäävät kiinni tai lähtevät sittenkin erilleen. Minä puuhastelen arjen askareitani siinä samalla, ja koko ajan se pilvi leijailee ympärilläni, mieleni makustelee sanoja, säkeitä, ajatuksia, kokonaisuuksia. Sitten, jossain vaiheessa, saavutan pisteen, jossa totean: "Lukitaan tämä vastaus!" Joskus tämä tunne iskee hyvinkin voimakkaana, sellaisena klassisena hehkulampun välähdyksenä, kesken jonkin ihan muun puuhan, ja siitä paikasta täytyy heti päästä kirjaamaan runo ylös, ennen kuin se karkaa. Runon kirjoitettuani makustelen sitä vielä silmilläni, kuulostelen, onko se sittenkään sitä mitä hain, sellainen kuin tarkoitin. Jos vastaus on myönteinen, uskaltaudun julkaisemaan runon. Ja joka kerran odotan yhtä jännittyneenä, kommentoiko sitä kukaan ja jos kommentoi niin miten. Ja joka kerran riemastun yhtä valtavasti jokaisesta kommentista. Kiitos siis kaikille, jotka ovat matkan varrella tekeleisiini ottaneet kantaa, toivottavasti jatkossa tulisi yhä enemmän palautetta!

Ja onnittelut runotorstaille!

5 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Pidin varsinkin tuosta ensimmäisestä osiosta, kaunista!

helanes kirjoitti...

En ilosta itke, en surusta itke. Jos itken, niin itken muuten vaan. Ilosta ja surusta.

aikatherine kirjoitti...

valoisia runopilviä, poutapilviä ja hattaroita..

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Toisin kuin Juice, minä kyllä itken - ja runoilen! - juurikin ilosta, surusta ja myöskin muuten vaan!

Anonyymi kirjoitti...

:D