lauantai 19. maaliskuuta 2011

Tuli ja leimaus

Minä olen se, josta äidit ja ystävät varoittavat: Älä anna näennäisen tyynen ulkokuoren hämätä, älä usko kiehtoviin tarinoihin, älä mene lähelle – pohjimmiltaan se on paha, se tuhoaa kaiken ympärillään.

Tietysti on niitäkin, jotka eivät varoituksia usko vaan tulevat luo, kiinnostuvat, tutustuvat, jotkut jopa mieltyvätkin. Mutta pahan paikan tullen hekin kaikkoavat, ryntäävät niin kauas kuin pystyvät ja kiittävät onneaan kun pääsivät pois.

Se, mikä yleisesti pahuutena nähdään, on kuitenkin oikeastaan vain herkkyyttä. En tahdo pahaa kellekään, enimmän aikaa uinun aivan rauhallisena. Mutta sitten, aina joskus, jokin syvällä, syvällä liikahtaa, enkä minä enää voi mitään sille mitä sitten tapahtuu. Minä räjähdän, päästän kaiken sisimpääni patoutuneen valloilleen, syljen tulta ja tulikiveä, leiskun, höyryän ja tärisen siitä voimasta, joka on minut armotta valtaansa ottanut.

Onhan minunkin maineessani myös se legendaarinen puolensa. Minusta on kerrottu tarinoita, kirjoitettu kirjoja, tehty elokuvia. Useimmiten minut kuvataan suuremmaksi ja vahvemmaksi kuin muut – pahalla tavalla. Minä olen tuhon ja kauhistuksen symboli.

Jokainen on mitä on, jokaisella on oma osansa. Usein tuntuu, että leppoisilla ja hiljaisilla on helpompaa. Tosin hiljainen kauneus vetää puoleensa ahneutta ja oman edun tavoittelua - ne, jotka vain ovat kiltisti sitä mitä ovat, voivat tulla riistetyiksi ja hyväksikäytetyiksi. Kaipa kaikessa on puolensa ja puolensa. Toiset ovat paratiisirantoja, toiset tulivuoria.

* * *
Pakinaperjantain viikon aiheena tulivuori.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tulivuoren voimaa ei voi olla ihailematta. Eihän se tulivuoriressukka tiedä, että akka kanansa kanssa jää laavavirtaan. Ilkeää on se, että ihminen ottaa kaikista paukahduksista ja laavavirroista oppia ja rakentaa omia pommejaan, joilla tieten tahtoen tuhoaa vaikka koko maapallon.

Savu kirjoitti...

Tulivuori on äkkipikainen! Kuitenkaan se ei ole kuin härkä, joka hyökkää kohti muletaa heiluttavaa matadoria.

arleena kirjoitti...

Hyväksyntä ja sopeutuminen on oikea lähestymistapa, jolla minä lähestyisin tulivuorta. Se on ja kuuluu maapallollemme sille emme mitään voi.
Leiskuessaan pitää pysytellä oikean välimatkan päässä, niin siitä selviää paremmin.

Careliana kirjoitti...

Niin, ehkä tulivuoret ovat vähän väärinymmärrettyjä, kuten äkkipikaiset ihmisetkin...

isopeikko kirjoitti...

Hieno näkökulma tekstissäsi. Tulivuori on myös synnyttäjä, ei pelkästään tuhoaja. Monet saaret ja muut ovat syntyneet tulivuorten toiminnan takia.

Careliana kirjoitti...

Tosi hyvä pointti tuokin, isopeikko!