torstai 17. maaliskuuta 2011

Väläys

Kyllä joka kossin täytyy
kerran elämässään kokeilla
kusaista sähköpaimeneen

Mistä sitä olisi voinut tietää
että siitä säikähtää niin
että huitaisee portin salvan auki

tai että se sonni oikeasti lähtee sieltä haneen
ja on livenä niin järkyttävän iso elukka
ja osaa juosta niinkin lujaa

tai että siinä tien toisella puolella on niin iso oja
jonka pohjamutaan voi tennari kadota kokonaan
ja toisella rinteellä niin pirusti nokkosia

tai että se satunnainen ohikulkija
jolle uhosit antavasi turpaan jos ei se naureskelu lopu
olikin paikallinen nyrkkeilijälupaus

No niinpä niin
jos jälkiviisaus laskettaisiin
oltais varmaan mensassa kaikki

mutta sillä hetkellä
ja niillä faktoilla jotka silloin oli käytettävissä
se oli hyvä idea!

* * *
Viimeisen kappaleen lentävän lauseen olen omaksunut opiskeluaikaiselta teekkarituttavaltani (joka, sattuneesta syystä, viljeli sitä suhteellisen tiuhaan), mutta muilta osin tekele on täyttä fiktiota. Pälkähtipähän vain mieleeni Runotorstain viikon aiheesta.

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kerrassaan mainio, visuaalisesti vahva runo, tykkäsin todella!

arleena kirjoitti...

Tykkäsin runostasi. Arkipäivän lennokasta lyriikkaa.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Itsekin kyllä näin tämän tapahtumasarjan hyvin vahvasti sieluni silmin, ja siitä filmistä se oli sitten helppo kirjata ylös. Ihan jo tunnen heinän tuoksunkin nenässäni - kaipa sitä ihan kuin varkain ovat ajatukset jo karkaamassa kesälaitumille!

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Luontevasti rullaa ja ironiset heitot toimivat hyvin. Hykerryttävä runoteksti kaiken kaikkiaan!

Careliana kirjoitti...

Kiitos Olli-Pekka, kiva että runo toimii!

Raunio kirjoitti...

Hihittelin ääneen. Mainio runo!

Careliana kirjoitti...

Mukavaa että hihitytti, Raunio!