torstai 14. huhtikuuta 2011

Kiristääkö vanne?


Aamunkoitteessa
yön prinsessat ja pikkuenkelit
liihottavat kotiin
painavat kruunun ja sädekehän
taas päähänsä
ja aamulla ihmettelevät miksi päätä särkee


* * *

Runotorstain aiheena hälläväliä. Ajatus lähti liikkeelle tuosta kummallisesta kapistuksesta: Yhtään en tiedä, mikä se on olevinaan; joku lasten leikkijuttu, jonka poitsu on mummolasta isänsä ja setänsä vanhojen aarteiden joukosta löytänyt. Kiinnipuristettuna se näyttää tynnyriltä, vähän avattuna (kuten kuvassa) kruunulta ja ääriasennossaan lähinnä joltain seppeleeltä, tai juurikin sädekehältä. Se, että tämä kyseinen kapine on meidän yöpöydällämme - huomattavan pölyisellä sellaisella, kuten kuvastakin kiitettävän hyvin näkyy - puolestaan kertonee riittävästi asenteestamme siivoamiseen: viikon teemaan sopii totta tosiaan sekin...

3 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Hälläväliä moisille pölyhiukkasille!

Mun mielestä runosi on kaunis kertomus lasten kotiinpaluusta öisiltä retkiltään.

arleena kirjoitti...

Pölyä - hällä väliä.

Runo oli kaunis.
Sillä on väliä.

Careliana kirjoitti...

Voi kiitos ihanista palautteista, erikeeper ja arleena! Kauneus ennen pölyä (tai pölystä huolimatta), kyllä se on hyvä maailmanjärjestys niin!