sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Se jokin päivänpaahteesta

Kun asfaltti hikoili väreitä ilmaan
ja ihmiset liian pienissä vaatteissa
lipoivat jäätelönoroja käsiltään
se livahti väkisinkin kaihtimen raosta sisään

Soitin sille ruislinnun laulua pianolla
se hipaisi korvaani hymyllään
ja liukeni ilmavirtaan
Ukkonen oli nousemassa

* * *
Runotorstain aiheena kesäkummitus. Minun hellepäivässäni kummittelee polttava halu soittaa Nocturne pianolla - ja siitä seuraava harmistus: kävin kaikki kirjani läpi mutta jouduin toteamaan, ettei minulla ole sen nuotteja.

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Lämmin kummitus kutittaa korvaa, hellii ja hyväilee.

Johanna kirjoitti...

Minulle tuli mieleen yöperhonen, joka on jäänyt helteeseen jumiin. Ne joskus kummittelevat kesäyössä niin että lentävät suoraan naamalleni. Prahassa oli tätä ongelmaa useinkin.

MARJAISA kirjoitti...

Persoonallinen tulkinta aave-aiheesta!

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Miyazakin Totoro -elokuvan mieleen tuova vahvatunnelmainen runo, jossa alun helteinen yleisinäkymä zoomautuu pieneen olentoon, joka onnistuu koskettamaan soittoon keskittyvää minäkertojaa ennen ukkosen nousemista.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista, ja O-P:lle lisä-whow häkellyttävän syvällisestä analyysistä! :)

Demetrius kirjoitti...

Hyvä kummitus, oikein hyvä.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kovasti, Deme!