maanantai 29. elokuuta 2011

Tänään kotona


Annikki pysähtyi yllättyneenä pihatielle: miehen auto oli jo paikallaan ovenpielessä. Miksihän puoliso näin aikaisin oli töistä kotiutunut, ei kai hän vain ollut sairastunut?

Annikki loksautti oven auki ja huikkasi kysyvän tervehdyksen. Mies tuli häntä vastaan keittiön suunnasta iso essu vaatteidensa suojana, toisessa kädessä paistinlasta ja kasvoilla leveä hymy. Sulki vaimonsa lämpimään halaukseen ja suukotti poskelle.

"Mä siirsin sen viimeisen palaverin ja peruin punttisalitreffit poikien kanssa, ajattelin tulla kerrankin ajoissa kotiin ja laittaa sulle jotain erikoisen hyvää ruokaa. Koska musta on oikeasti aina niin mahtavaa tulla töistä, kun sä olet ehtinyt jo kokata ja tehdä muitakin kotihommia, niin että mä voin vain rentoutua hetken raskaan päivän päätteeksi. Sä olet kyllä ansainnut nyt vuorostasi vähän hemmottelua!"

He kulkivat peräkanaa keittiöön. Ilmassa leijui herkullinen tuoksu. Pöytä oli katettu, lautasliinat taiteltu kauniisti, mies sytytti kynttilät. Annikin lautasella oli pieni lahjapussi.

"Se nyt on vain tollanen pieni heräteostos, satuin kirjakaupan ikkunassa näkemään sen runoilijan kirjan josta sä olet joskus maininnut. Ajattelin että se voisi ilahduttaa sua."

Annikki istuutui lehteilemään kirjaa. Ovi kävi taas ja perheen teinitytär liittyi seuraan.

"Kaverit pyys ostarille mut en mä nyt lähteny, kun mä aattelin että on tosi kivaa kerrankin syödä ihan koko perheen kesken. Ai niin ja hei, sellanen juttu mulle tuli kans tos mieleen, et en mä ehkä viel tarviikaan sitä uutta kännykkää mitä oon pyydelly. Ku mä kelasin, et varmaan täl vanhal pärjää vielä kesään asti ja sit mä voisin ettii jotain töitä ja ostaa ihan ite sen uuden, saisinpa sit just sellasen ku haluun. Vitsi faija et tuoksuukin hyvälle toi ruoka!"

He istuivat pöytään, mies tarjoili kaikille pihvit ja lisukkeet. Ovelta kuului vielä rapinaa, kun sisään asteli lempeäsilmäinen metsäkaurisemo kahden valloittavan poikasensa kanssa. Bambit istahtivat ruokapöydän viereen, ottivat balalaikkansa esiin ja alkoivat soittaa Uralin pihlajaa kolmiäänisesti. Ikkunasta näkyi, kuinka sateenkaari teki täyden ympyrän Pohjantähden ympäri.

* * *
Pakinaperjantaissa kirjoitetaan tällä kertaa fantasiaa. Tälle Annikillehan on tapahtunut vastaavaa aikaisemminkin...

6 kommenttia:

Hymyilevä eläkeläinen kirjoitti...

Mikä fantasia! Lukija luulee alussa, että tätä tätimäistä lssytyspaskaa sitä nyt tulee tuutin täydeltä, mutta ei: LOPPU ON MAHTAVA, se ikän kuin asettaa asiat oikeisiin mittasuhtesiin ja tekee jutusta loistavan, oikein sopivasti pöllyttää klisesita unelmakoppaa!

Careliana kirjoitti...

Voi kiitos H.E.! Eipä olisi uskonut, että siitä voi saada hyvän mielen kun joku kuvailee tekstiäni "tätimäiseksi lässytyspaskaksi"... ;-D Mutta tällä kertaa se tätimäinen lässytys sentään oli ihan harkiten valittu tehokeino. Kiva että kontrasti puri!

Deme kirjoitti...

Kauriit, uralinpihlaja ja sateenkaari on helppo uskoa, aviomies hieman kyllä epäilytti. Mutta teinityttö, ei nyt sentään. Kyllä tämän täytyy olla - fantasiaa.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista Deme. Niin minäkin ajattelin, että se säyseä teini on se epärealistisin osa tässä tarinassa.

emma kirjoitti...

eikä!! ihan mahtava! alku vaikutti ihan tavalliselta mutta heti kun teinityttö tuli, muuttui koko juttu ihan kokonaan. tää oli superhyvä! :)

Careliana kirjoitti...

Kiitokset emmallekin kommentista näin jälkijunassa!