lauantai 3. syyskuuta 2011

Kodin syli

Koti sulkee hänet syliinsä
Oman näköinen
oman tuoksuinen
aivan hiljainen

Se ei kysy
missäs sitä ollaan oltu
mikä aika tämä nyt on tulla
mikset ole siivonnut

Koti sulkee hänet syliinsä
ja joka kerta voimakkaammin
hän pelkää
ettei se päästäkään irti

* * *

Vastaus Runotorstain kiehtovaan kesähaasteeseen. Lähtökohta on noukittu Eppu Nuotion kirjasta Kosto (Otava 2007) lempinumerollani 33 (hieman luovaa lauseenlaskuoppia mutta kuitenkin vilpitöntä satunnaisotantaa käyttäen).

4 kommenttia:

Peikkoinen kirjoitti...

Kun sulkee niin voi mennä lukkoon. Ajatuksia herättävä.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista Peikkoinen! Niinpä, ero turvapaikan ja vankilan välillä voi olla hyvin pieni...

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Mikäs siinä. Kotihan on niin mukava paikka kun sen viitsii tehdä. Tykkäsin.

Careliana kirjoitti...

Kiitos, Oh-show, kiva kun tykkäsit!