Koti sulkee hänet syliinsä
Oman näköinen
oman tuoksuinen
aivan hiljainen
Se ei kysy
missäs sitä ollaan oltu
mikä aika tämä nyt on tulla
mikset ole siivonnut
Koti sulkee hänet syliinsä
ja joka kerta voimakkaammin
hän pelkää
ettei se päästäkään irti
* * *
Vastaus Runotorstain kiehtovaan kesähaasteeseen. Lähtökohta on noukittu Eppu Nuotion kirjasta Kosto (Otava 2007) lempinumerollani 33 (hieman luovaa lauseenlaskuoppia mutta kuitenkin vilpitöntä satunnaisotantaa käyttäen).
4 kommenttia:
Kun sulkee niin voi mennä lukkoon. Ajatuksia herättävä.
Kiitos kommentista Peikkoinen! Niinpä, ero turvapaikan ja vankilan välillä voi olla hyvin pieni...
Mikäs siinä. Kotihan on niin mukava paikka kun sen viitsii tehdä. Tykkäsin.
Kiitos, Oh-show, kiva kun tykkäsit!
Lähetä kommentti