perjantai 28. lokakuuta 2011

Sisin on tärkein

Naiset sisustavat.

Tämä nyt vain on luonnonlaki, kiistaton elämän tosiasia, samaa sarjaa kuin se, että kaikki mikä menee ylös, tulee joskus myös alas, ja se että teini-ikäiset lapset häpeävät vanhempiaan. Turha on muuta väittää tai vastaan pyristellä. Naiset sisustavat.

Kun naisen elämään astuu mies, nainen hyväksyy hänet tietenkin juuri sellaisena kuin hän on. Tosirakkaus kohdistuu paljon pintaa syvemmälle, eihän se muuten tosirakkautta olisikaan. Nainen rakastaa miestä ihan missä vaatteissa tahansa - mutta miksi suotta katsella flanellipaitaista lökäpöksyä, jos voi ihan yhtä hyvin ostaa sille miehelle nätin svetarin ja istuvat farkut? Mieshän on osa naisen elinympäristöä, osa naisen elämän sisustusta.

Kun nainen ja mies ryhtyvät asuttamaan samaa kotia, se on tietenkin tasan yhtä paljon heidän molempien koti. Kummallakin on siinä oma tilansa, oma sijansa, ja kummankin näkemyksellä on yhtä suuri painoarvo. Kukapa nyt haluaisi asua kodissa, joka ei tunnu mukavalta? Monille miehille tosin mukavuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on pehmeä sohva ja tarpeeksi tilaa elokuva- ja sarjakuvalehtikokoelmille, kun taas naiset usein kokevat mukavuuden paljon kokonaisvaltaisemmin. Siihen kuuluu myös se, että värit sointuvat yhteen ja katseelle löytyy paljon iloa tuottavia kohteita. Ketäpä sellainen voisi haitatakaan?

Jos mies runttaa ne mummonmökistä opiskelukämppään haalitut kauhtuneet kukkaverhot makuuhuoneen ikkunaan, hän todennäköisesti tekee sen ihan vanhasta tottumuksesta eikä suinkaan siksi, että verhoilla olisi tunnearvoa. Miehet harvemmin kiintyvät kodintekstiileihin, joten he eivät myöskään yleensä pahastu - tai edes huomaa - jos nainen ihan kuin ohimennen vain vaihtaa ne muuhun sisustukseen paremmin istuviksi. Mitättömät pikkuseikat kuten esimerkiksi se, kumminka päin vessapaperirulla on telineessään, ovat tietenkin täysin yhdentekeviä.

Ja mies, hän se on naiselle aina vain yhtä rakas ja arvokas, nimenomaan sielultaan. Vaikkakin nainen ihan hyvää hyvyyttään, pikkuhiljaa, täydellä kunnioituksella tietenkin, kernaasti hieman sisustaisi sitä miehen sieluakin. Hienovaraisesti vain kylväisi ajatuksen siemenen, että voisikohan niitä hikisukkia joskus nakata ihan pyykkikoriin asti, tai onko ruokapöydässä sittenkään ihan välttämätöntä röyhtäillä ääneen. Koulut... ehh, siis sisustuksen edettyä jo pidemmälle voidaan sitten paneutua sellaisiin sinänsä toki ihan merkityksettömiin mutta kuitenkin ehkä omalla tavallaan ihan huomionarvoisiin seikkoihin kuin että onkohan se kalastus- ja kaljoittelureissu sittenkään yhtä kiva juttu kuin parisuhdepelin pelaaminen kotona kynttilänvalossa, tai että eikös se kodintekstiiliosasto nyt kuitenkin ole huomattavasti kiinnostavampi paikka kuin elektroniikkasektori... Tai että eikö sitä hemmetin vessapaperirullaa ihan oikeasti ikinä edes vahingossa pysty laittamaan niin päin kuin sen kuuluu olla?!?

No okei, tämä on liioitteleva, provosoiva ja seksistinen kirjoitus. Onhan niitä sisustuksesta kiinnostuneita miehiäkin, katsokaa nyt vaikka telkkarin tilainnojee-ohjelmia. Eivätkä kaikki naiset ole kiinnostuneita tekstiileistä tai muusta estetiikasta. Paitsi sen sielun.

Ja sitä paitsi ainahan voi tehdä kompromissejä. Kuten meillä:

Miäs sai suuren ja kömpelön ja mustan hifistelykeskikaiuttimensa - ja minä sain alustan koriste-esineilleni, joilla on paitsi tunnearvoa myös erittäin tärkeä tehtävä liittää vastapäisellä seinällä oleva taulu värillisesti olohuoneen kokonaisuuteen. Kaikki ovat tyytyväisiä!

...ja minä olen erityisen tyytyväinen siihenkin, että vihdoinkin sain taas aikaiseksi tekstiä Pakinaperjantaihin!

6 kommenttia:

Kiirepakolainen kirjoitti...

Tätä se juuri on, kodin ja elämän sisustaminen......
vaan miksi ihmeessä kylppärin kaapin ovi aina pitää jättää auki ja lavuaari huuhtomatta parranleikkuun jälkeen.. ja.....
Näissä merkeissa. Kiva kun kävit kylässä!

Anonyymi kirjoitti...

:D :D
Koriste-esineitä!!!!!!!

arleena kirjoitti...

Sisustamiseen sopeutuminen on miehille yleensä helppoa, mutta vasta sitten kun kaikki on jo toteutettu.
Suunnitteluvaihe herättää hyvin usein vastareaktioita.
Hyvin pakinoitu.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista Kiirepakolainen ja arleena! Kyllä se varmaan aika yleinen stereotypia on, että miehet ja naiset ovat melko erilaisia nimenomaan näissä sisustusasioissa (muiden muassa).

Totta kyllä tuokin, mitä arleena mainitsi, että se sistuksen suunnittelu ja siitä puhuminen monesti hirvittää miesimmeisiä enemmän kuin se itse käytännön toteutus. Puhutaan kaiken maailman munankuorista tai maitokahvista ja poltetusta terrasta, kun loppujen lopuksi sinne keittiöön tuleekin ihan tavallinen ja turvallinen vaaleanruskea seinä ja vähän punertavaa laattaa.

Lastu kirjoitti...

Mies on mies ja nainen on nainen. Mies katsoo maailmaa ja kotia miehen silmin, nainen naisen. Kun tämän eron hyväksyy eikä tee siitä berliinin muuria, homma hoituu ja kaikilla on mukavaa.

Onneksi valtaosa miehistä - niin luulen - ei sido naisen käsiä eikä ajatuksia, ei haaveita eikä toteutuksia kun kotia sisustetaan.

Ja vessapaperista selviää huumorilla. Sen avulla selviää mistä vaan. Tai melkein.

Minua vallan vimmatusti tämä pakina viihdytti. Siinä oli niin paljon makua ja totuutta :). Huumoria.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Lastu, kiva että viihdytti! Sellaistahan se elämä on, parhaimmillaan viihdyttävää, ja niistä muista ajoista pitää yrittää sitten selvitä huumorilla.