Avaan verhot
mitään ei tapahdu
Mustaa
Ruoho litisee saappaiden alla
Hämmentyneet pajut puskevat kissaa
Mustaa
Fasaanirouvat lintulaudan alla
nyökyttelevät: on nyt päivä
Harmaata
Taas valkeata joulua
soitan tänäkin iltana
ja uskollisena odotan
pehmeää valkoista pumpulia
kirkastamaan mustan maan
ja harmaan sielun
* * *
Runotorstaissa tämän viikon aiheena talven merkit. Anteeksi mitkä..?
7 kommenttia:
Tosiaan, päiviä on vaikea tunnistaa päiviksi, kun hamautta riittää.
Hieno ja kaunis runo.
Kiitos Hilbert ja arleena! Onhan tässä hämäränhyssyssäkin kai oma kauneutensa, mutta kyllä se lumi vain olisi vielä kauniimpaa.
Täsmälleen näin. Kuin 'hämmentyneet pajut' odotamme lumen valoa tähän hämäryyteen.
Kiitos Marjatta! Aika luonnostaan kyllä runo syntyi, kun vain ikkunasta ulos katsoin.
Hämmentyneet pajut puskevat kisssiaa... hienosti monimerkityksinen rivi.
Heeh, Johanna, makeeta kun kiinnitit huomiota tuohon! Se tuli kyllä ihan tahattomasti, ajattelin vain sitä konkreettista merkitystä, mutta heti sen kirjoitettuani hoksasin itsekin, että siinähän voi myös sielunsa silmillä nähdä puun puskemassa mustaa kissaa.
Lähetä kommentti