torstai 24. marraskuuta 2011

Ei lapsi pohjolan milloinkaan

Avaan verhot
mitään ei tapahdu
Mustaa

Ruoho litisee saappaiden alla
Hämmentyneet pajut puskevat kissaa
Mustaa

Fasaanirouvat lintulaudan alla
nyökyttelevät: on nyt päivä
Harmaata

Taas valkeata joulua
soitan tänäkin iltana
ja uskollisena odotan
pehmeää valkoista pumpulia
kirkastamaan mustan maan
ja harmaan sielun

* * *

Runotorstaissa tämän viikon aiheena talven merkit. Anteeksi mitkä..?

7 kommenttia:

Hilbert kirjoitti...

Tosiaan, päiviä on vaikea tunnistaa päiviksi, kun hamautta riittää.

arleena kirjoitti...

Hieno ja kaunis runo.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Hilbert ja arleena! Onhan tässä hämäränhyssyssäkin kai oma kauneutensa, mutta kyllä se lumi vain olisi vielä kauniimpaa.

Marjatta Huuskonen kirjoitti...

Täsmälleen näin. Kuin 'hämmentyneet pajut' odotamme lumen valoa tähän hämäryyteen.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Marjatta! Aika luonnostaan kyllä runo syntyi, kun vain ikkunasta ulos katsoin.

Johanna kirjoitti...

Hämmentyneet pajut puskevat kisssiaa... hienosti monimerkityksinen rivi.

Careliana kirjoitti...

Heeh, Johanna, makeeta kun kiinnitit huomiota tuohon! Se tuli kyllä ihan tahattomasti, ajattelin vain sitä konkreettista merkitystä, mutta heti sen kirjoitettuani hoksasin itsekin, että siinähän voi myös sielunsa silmillä nähdä puun puskemassa mustaa kissaa.