torstai 17. marraskuuta 2011

Kellot soivat

Pim-pom-ding-dong
Koulun kello kantautuu kotipihaan
Sisään sisään, kirkasotsat
Riemulla uutta oppimaan

Pim-pom-ding-dong
kuin junan ilmoitusääni
Outoa minusta
Minun lapsuudessani koulun kellot pirisivät

Mutta minun lapsuudessani myös seiskoissa oli viivat
ja tekstaus oli kiellettyä
Nyt sitä opetellaan alusta alkaen
kaunokirjoitus on historiaa

Paljon on muuttunut
mutta ajatus on sama
Paljon on tietoa tarjolla
vastaanottavuus vaihtelee

Jokaiseen kuitenkin juurtuu joku siemen
ja kasvaa aikanaan puuksi
jonka oksilta saa syödäkseen omenoita
Ehkä yhden voisi viedä jouluna opettajalle

* * *

Runotorstaissa viikon aiheena "ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella". Me olemme onnekkaita, kun asumme niin lähellä koulua, että kellokin kuuluu (vaikka ekaluokkalainen jaksaa silti jurnuttaa ärsyttävästä koulumatkastaan).

8 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Pim-pom-ding-dong - kirkasotkat, mukava runo josta tuli hyvälle mielelle!

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista Ari! Kirkasotka - sillä linnulla olisi varmasti mielenkiintoinen ääntely! :-D

Talo meren rannalla kirjoitti...

Meilläkin kuului edellisessä kodissa koulun kellot. Kiva runo, tuli nostalginen fiilis.

helanes kirjoitti...

Ääni joka tuo muistoja mieleen.

Careliana kirjoitti...

Koulun kello tuntuu olevan monelle nostalginen ääni! Kiitos kommenteista myös Tmr ja helanes!

Johanna kirjoitti...

Niin ne ajat muuttuvat.

särkiä kirjoitti...

seiskoissa oli tosiaan viivat! mukava, nostalginen matka menneisyyteen..

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista myös Johanna ja särkiä! Uusissa kirjoitusmalleissa on ollut opettelua äidillekin, kun tosiaan numerotkin ovat vähän erilaisia ja kirjoitus ihan rehellistä tekstausta, joka minun kouluaikanani oli ihan pannaan julistettu - siitähän taidettiin vielä yo-aineessakin vähentää pisteitä, jos kirjaimia ei ollut sidottu toisiinsa tarpeeksi "kaunomaisesti"! No, kohta kai kirjoitetaan kaikki vain koneella eikä käsialaa opita lainkaan...