torstai 3. marraskuuta 2011

Linnoissa kreivien häät vietetään

Minun kotini on aina minun
kuin etanalla kotilo
aina mukana, aina turvana
limaisena ja raskaana


Minun kotini on huojuva talo
taakan alla vajonnut katto
viiman laulua soivat seinät
levottomien henkien valtaamat huoneet


Minun kotini on päättymätön katu
tunkkainen kaupunkituuli
eilisen uutisten hylkykuorma
ei-kenenkään eteinen


Minun kotini on siellä
missä minua rakastetaan

* * *
Nytpä onkin asumisteemaa yllin kyllin - tällä kertaa Runotorstaissa, jossa on viikon aiheena Koti. Itse asiassa tämä runo sivuaa myös Runotorstain viime viikon aihetta, johon en sitten lopultakaan saanut varsinaista vastinetta aikaiseksi.

7 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Koti on siellä missä sydänkin

Careliana kirjoitti...

Jep, Ari - ja sydän on siellä missä rakkaus!

arleena kirjoitti...

Kaunis runo kodista.

Hilbert kirjoitti...

Niin, rakkaus tekee kadutkin kodiksi. Pidän kodin vertaamisesta limaiseen ja raskaaseen kotiloon.

Careliana kirjoitti...

Kiitos arleena ja Hilbert! Mielenkiintoisia näkemyksiä teillä... mutta pääasia että tykkäsitte runosta.

aikatherine kirjoitti...

Mielenkiintoinen runo. Koti kantaa monia asioita, siellä ovat tunkkaiset tuulet, päättymättömät kadut.Lopun yhteenveto --tuo toivon ja oivalluksen koti on -siellä missä minua rakastetaan. ( Tai ehkä myös missä minä rakastaa)

kiitos vierailusta!

tämä kommi voi johtaa sinut bloggerin laajemmille sivuille.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista myös aikatherinelle!