perjantai 11. marraskuuta 2011

Num3rot

"Info - vastaukset kaikkiin kysymyksiin" lukee tiskin yllä. Möttönen ottaa vuoronumeron ja istuu odottamaan. Jonkin ajan kuluttua virkailija kutsuu hänet, numeron 86, tiskille.

- No hyvää päivää, numero 86. Mitäs te tahtoisitte tietää?
- No kun minua on ruvennut ihan tosissaan mietyttämään sellainen asia, että kuka minä oikeastaan olen.
- Että kukako? Antaisitteko sosiaaliturvatunnuksenne.
- 310662-753A*).
- No niin, te olette siis 310662-753A, Matti Möttönen, syntynyt Pälkäneellä, nykyinen asuinkunta Mäntsälä, naimisissa Maija Möttösen kanssa…
- Kuulkaas, kyllähän minä nyt tuon kaiken tiedän! Mutta kertooko se muka oikeasti, kuka minä olen?
- No kyllä se useimmille viranomaisille esimerkiksi kertoo, ainakin ne olennaiset asiat.
- Mutta entä jos tunnen olevani jotain muutakin?
- Ai jotain epäolennaista?
- Ei vaan nimenomaan jotain vielä olennaisempaa!

Virkailija rapsuttaa mustekynällä hiusrajaansa. Möttösen tekee mieli kertoa hänelle, että terä on jäänyt esiin ja otsaan piirtyy suttuista sinistä siksakkia. Mutta hänellä on nyt tärkeämpää asiaa. Virkailija lopettaakin päänahkansa tuhrimisen saadessaan idean.

- No entäs autonne? Saisinko sen rekisterinumeron?
- RFR-078
- Ahaa, Toyota Corolla vuosimallia 2008. Ajettu 79 000 kilometriä, katsastukset kunnossa, kasko on…
- Ja mitenkäs tuo sitten muka minua määrittää, häh?
- …kaksi rikesakkoa ylinopeudesta, ei maksamattomia pysäköintivirhemaksuja…

Möttönen alkaa turhautua. Eksistentiaalinen ongelma vaivaa häntä päivä päivältä piinaavammin, eikä tämäkään, muka ammatti-ihminen, osaa auttaa! Huokaisten Möttönen kaivaa lompakon takataskustaan ja nakkaa pankkikorttinsa tiskiin. Kai tästäkin tyhjästä jotain pitäisi maksaa. Silloinkos virkailijan ilme kirkastuu.

- No mutta, tähänpä onkin kuulkaa teidät määritetty tosi näppärästi! Katsotaas, kortti numero…

Virkailija mumisee hiljaa itsekseen syöttäessään kortin numeroa, viimeistä voimassaolokuukautta ja kääntöpuolen tarkistusnumeroa koneeseen.

- Juu kuulkaas, näihin numeroihin kiteytyy teidän elämänne aika mukavasti! Myös magneettijuovaan on koodattu teidän tietonne, siis juurikin se kuka te olette! Varsinkin jos vahvistatte henkilöllisyytenne vielä tunnusluvulla, mutta älkää vain nyt paljastako sitä minulle. Niin, ja siinä verkkopankin tunnuslukulistassa - kai te nyt verkkopankkia käytätte? - siinä sitä on pitkä lista numeroita, jotka osoittavat teidän henkilöllisyytenne! Puhumattakaan siitä jos teillä sattuu olemaan jotain etukortteja vielä, sattuisiko? Niiden avulla voidaan parhaassa tapauksessa seurata jopa ruokaostoksianne. Ja sitähän sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän syö!

Virkailijan kasvot loistavat hänen päästyään näinkin nokkelaan päätelmään. Möttönen näyttää typertyneeltä.

- Niin kuulkaa, sellaista se on tämä nykyaika. Meidän identiteettimme on valjastettu erilaisiin koodeihin, käytännössä me olemme pelkkää ykköstä ja nollaa kaikki tyynni, virkailija selittää paatosta äänessään.
- Kuulostaapa raa'alta. Silkkaa ykköstä tai nollaa? Joko voittaja tai mitättömyys? Ettei mitään siltä väliltä? Entä jos haluaisi pysytellä ikään kuin hyvissä tarkkailuasemissa joukon keskivaiheilla...?

On virkailijan vuoro näyttää typertyneeltä. Möttönen huokaisee, kerää korttinsa tiskiltä, kiittää kohteliaasti avusta (vaikkei hullua hurskaammaksi koekaan tulleensa), nousee ja lähtee jatkamaan matkaansa. Ulko-oven vieressä oli suuri peili. Möttönen pysähtyy tarkastelemaan omakuvaansa. Keski-ikäinen mies, ruskea tukka, harmaat silmät, pieni parransänki, pieni vatsakumpu, ruudullinen flanellipaita ja siniset farkut, kädessä Toyotan avaimet, kasvoilla hämmentynyt ilme. Mutta ei yhtään numeroa.


* * *
Pakinaperjantaissa aiheena Taikaluku.


*) Sotussa on tarkoituksella mahdoton päivämäärä, ettei vain vahingossa tule kenenkään oikeaa sotua käytettyä.

4 kommenttia:

Savu kirjoitti...

Sellaista se on elämän "korttipeli" lukujen maailmassa.
Opettavainen tarina!

Careliana kirjoitti...

Niinpä, Savu, melkoista korttipeliä on tämä elämä nykyisellään. Ja pelottavaa, kun ajattelee, mitä kaikkea voikaan tapahtua, jos ne kortit ja taikaluvut päätyvät vääriin käsiin.

Kiirepakolainen kirjoitti...

Näinhän se tänäpäivänä menee. Meidät on numeroitu, nimistä viis. Ja mitä tapahtuukaan jos virkailija näpyttää yhden numeron väärin - huh, olemmekin silloin aivan uusi tapaus ja meillä on uusi identiteetti! Ja sen voi helposti varastaa jos pääsee numeroihin käsiksi. Aika haavoittuvaista on numeroilla häslääminen.

Careliana kirjoitti...

Kiitos käynnistä ja kommentista, Kiirepakolainen! Niinhän se on, toisaalta on hurjan kätevää, kun pystytään toimimaan numerokoodeilla eikä tarvitse plärätä tomuisia paperiarkistoja, mutta kyllähän siinä se inhimillisen tai teknisen virheen mahdollisuus kasvaa samalla. Muistan lukeneeni esim. sellaisesta tapauksesta, että ihminen oli näpyttelyvirheen takia merkitty kuolleeksi ja hänellä oli sitten hirmuinen työ todistella kaiken maailman virastoille ja instansseille, että kylläpä hän vielä ihan täysissä voimissa taaplaa.