torstai 1. joulukuuta 2011

Joskus sitten kai

Kyllä se kommer jahka se hinner
vaikka se hinner sakta
ruukasi mummi aina sanoa
ja paistamaton liha pois pöydältä
ja kauhee kun nykyään menevät farkut jalassa telkkariinkin

Minä olen jo ajat sitten lakannut miettimästä
mitä se oikein on mitä niin kovin odotan
Kai sen sitten huomaa kun kohdalle osuu
ja sittenpä varmaan saa tietää senkin
oliko se tämän kaiken odottamisen arvoista

* * *
Runotorstaissa tällä viikolla inspiraation lähteenä veikeä Mirkka Rekolan tekstinpätkä.

6 kommenttia:

mariaquu kirjoitti...

Hyvähyvä! Näkee ne farkkujalkaisetkin paljon paremmin kun lakkaa odottamasta.

puujalka kirjoitti...

Näin adventin aikana erityisesti kehoitetaan ihmisiä, miettimään, mitä he odottavat. Ehkä ihminen alitajuisestikin odottaa jotakin. Mutta jos odottamatta kohtaa sen mitä alitajuisesti ja tietämättään odotti, voiko puhua siitä, että se oli 'odottamisen arvoista', kun sitä ei tietoisesti odottanut?

Pidin kuitenkin runossasi mummin ilmeikkäästä läsnäolosta. Ja en sormeani heristä sille elämänasenteelle, että "olet lakannut miettimästä mitä odotat." Siinä on samalla jotakin arkisen realistista ja hyvää - jonkinlaista perustyytyväisyyttä elämään sellaisenaan.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

mariaquu, eikös se niin tuppaa olla, että parhaiten löytää jos ei etsikään; ehkä sama pätee odottamiseenkin?

puujalka, mummi onkin ilmeikkäästi ja vahvasti läsnä elämässäni, varsinkin noiden lukuisten sanontojensa ja hokemiensa kautta. Hän on siis edelleen elossa, täytti juuri kunnioitettavat 90 vuotta, mutta valitettavasti hän asuu sen verran kaukana, etten pääse tapaamaan häntä lainkaan niin usein kuin tahtoisin.

Tuon odottamis-aspektin näen itse asiassa aika lailla tasan päinvastoin kuin puujalka: se on nimenomaan jotain sellaista perustyytymättömyyttä elämään sellaisenaan; tunne, että "kyllä olis paremmin jos vain..." - mutta kun ei kuitenkaan osaa täydentää tuota virkettä niin sitä sitten vain odottelee, josko elämä joskus sen vastauksen paljastaisi. Vaikka eipä tämä näinkään hullumpaa ole. :)

arleena kirjoitti...

Tulipa mieleeni oman mummoni sanonnat.
Mukava runo.

Marleena kirjoitti...

Mummojen sanonnat ovat mukavia...

Careliana kirjoitti...

Kiitos arleena ja Marleena! Mummot ovat mukavia. :)