perjantai 13. tammikuuta 2012

Matemystiikkaa

Jos puutetta puuttuu niin sittenhän sitä kyseistä asiaa on. Negatiivinen kertaa negatiivinen on positiivinen. Mutta sitten taas negatiivinen kertaa positiivinen on negatiivinen. Ja negatiivinen plus negatiivinen on vain vielä enemmän negatiivinen. Kun taas negatiivisen ja positiivisen summa riippuu siitä, kumpi on isompi.

Mystistä tuo matematiikka. Tai itse asiassahan matematiikka nimenomaan ei ole yhtään mystistä vaan silkkaa ehdotonta lainalaisuutta koko homma. Jos vain jaksaa päntätä ja osaa hoksata ne kaikki lait, niin helppoapa sitä sitten on plussia ja miinuksia pyöritellä. Elämä, se on paljon hankalampaa.

Voisikohan noita matematiikan perussääntöjä jotenkin soveltaa elämään?

Jos päivä on jo ennestään auttamattomasti piloilla ja sitten tapahtuu vielä jotain kurjaa, niin voihan siitä olla hyvillään, että se menee siihen samaan ketutukseen eikä ehkä tunnu siinä konkurssissa enää juuri miltään. Negatiivinen kertaa negatiivinen on positiivinen.

Jos taas se kurja juttu sattuisi muuten hyvänä päivänä, niin johan menisi piloille koko päivä. Negatiivinen kertaa positiivinen on negatiivinen.

Jos sotket sienisalaattiin silliä niin eihän sitä varmasti syö erkkikään. Tai no, joku Erkki saattaisi tietysti syödäkin, sellainen joka tykkää kalasta ja sienistä. Mutta minä en kyllä. Negatiivinen plus negatiivinen on jätti-yök!

Vastaavaa negatiivinen plus positiivinen -yhtälöä muistan kokeilleeni jo alakoulussa: Sitä samaista sienisalaattia tarjottiin lisukkeena ehdottomalle lempiruoalleni, lihaperunasoselaatikolle. Epätoivoissani sekoitin siis ruokalajit keskenään toivoen, että laatikon positiivinen maku kumoaisi sienisalaatin negatiivisen kauhistuksen. No tässä nimenomaisessa tapauksessa valitettavasti sienisalaatin nega voitti ja siitä sotkusta jäi minulle varmaan elinikäiset traumat – mutta sainpa sentään helpommin opettajalta luvan heittää mössön pois, kun se sienisalaatti oli sentään näkyvistä kadonnut eli vaikutti hämäävästi siltä kuin olisin oikeasti alistunut syömään sitä.

Jos joku ihminen on hyvin kaunis mutta luonteeltaan täysi idiootti tai ilkimys, ei hänen seuransa liiemmin viehätä. Toisaalta taas mukava ja herttainen tyyppi, joka ei kuitenkaan ole lainkaan vastapuolen kauneusihanteiden mukainen, on tietenkin joka tapauksessa hyvää ja mieluista seuraa. Paitsi jos se vastapuoli on pinnallinen eli idiootti eli ilkimys. Missä tapauksessa taas ensinmainittu vaihtoehto pätee.

Joo, yhtälön osien suuruudesta se selvästikin riippuu, mennäänkö miinukselle vai jäädäänkö plussalle.

Onko kellään enää tässä vaiheessa minkäänlaista käsitystä siitä, mistä tässä pakinassa oikeastaan on kyse? Ei se mitään, ei minullakaan. Tai siis, aiheenahan on rakkaudettomuudettomuus, Pakinaperjantain viikon haaste.

Kuten sanottua, matematiikka on mystistä.

6 kommenttia:

Hymyilevä eläkeläinen kirjoitti...

Hyvä, että otit kunnon matemaatikon otteen tähän kielikysymykseen. Hämmästyksekseni huomasin, että matematiikka vasta mahdollisuuksia antaakin, jos halutaan kielen kanssa pelehtiä.Lisäksi tuo kokemusperäinen havainto makuhermojen toiminnasta lisää tutkimuksesi arvoa merkittävästi.

Turhaa huolta kannat siitä, että joku ei joskus ja useimmat eivät koskaan ymmärrä luovasta kielenkäytöstä juurikaan mitään. Paitsi lapset, jotka luovat itse ihan uusia sanoja eivät vain varioi vanhoja.

Oli ilo lukea pakinaasi!

Careliana kirjoitti...

Kiitos, H.E.!

Tämä on minulle aika luontainen lähestymisvinkkeli, vuosien perhe-elämän muokkaama: meillä kun on kieliammattilainen naimisissa matemaatikon kanssa, niin tällaista tämä elämä suunnilleen on! ;-D Joskus vitsailen, että minä olen meistä se, joka osaa lukea ja kirjoittaa, ja se toinen on se joka osaa laskea. Lapsi onneksi osaa molempia oikein mallikkaasti...

Deme kirjoitti...

Juutuin heti ekaan kappaleeseen pohtimaan että miten niin kumpi on isompi, eikös negatiivinen ole nollaakin pienempi joten eihän se millään voi olla positiivista isompi... kai.

Careliana kirjoitti...

Köh, Deme, kuten tuossa edellä juuri totesin, minä olen meistä se joka osaa kirjoittaa, en laskea... Mutta siis se sana mitä tuossa yhteydessä pitäisi käyttää, jos teksti käsittelisi oikeasti matematiikkaa, olisi tietenkin _itseisarvo_. (Ja kyllä, minun piti varmistaa tämä juttu Siltä Joka Osaa Laskea. Mutta lopulta muistin tuon termin sentään ihan itse.)

isopeikko kirjoitti...

Kielimatikkaa... peikko ei tiennyt että sellaisia on vielä. Se luuli että ne on jo kaikki kalastettu ja niiden kielistä on käytetty makoisaa juomaa, joka saa oman kielen laulamaan.

Careliana kirjoitti...

Uhh, peikko, minen sellaisista kielimatikoista mitään tiedä kun en syö kalaa...