torstai 19. huhtikuuta 2012

Hulluus

Ei se tule kello kaulassa
ei sireenit ulvoen, valot vilkkuen
ei koputa oveen, ei kysy lupaa
ei ilmoita itsestään etukäteen

Se vain tulee ja ottaa omansa ja vie mukanaan

kun katse nostaa iholle kimaltavia kihelmöiviä helmiä
hipaisu lyö sähköiskuna läpi jokaisen solun
huokaus kaikuu huutona kehon joka seinämässä

Se on hulluutta
sulaa, täydellistä hulluutta
josta en tahdo koskaan parantua

* * *

Runotorstain viikon aihe.

(Minussa on jokin olennainen puute. Pidän kyllä itseäni aika edistyneen tason shoppaholicina, mutta keltaisille kasseille olen immuuni. Mutta hulluutta, sitähän on joka lähtöön.)

3 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Totta "tulee ja ottaa omansa ja vie mukanaan"

ja keltaisten kassi lumouksesta on hyvä päästä irti :)

satu kaikkonen kirjoitti...

Runo kuvaa mielestäni hyvin myös sitä, että "hulluus" voi olla toivottu tila...

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Hulluutta on niin monenlaista ja monen tasoista, joskus myönteistä ja joskus kielteistä ja joskus jotain siltä väliltä, katsantokannasta riippuen...