perjantai 31. elokuuta 2012

Eläinsarja

Kameli

Kameli on erämaan laiva
Jano on sille vieras vaiva
Selässä kaksi kyttyrää kasvaa
Niissä se säilyttää ravintorasvaa
Jos pyydät, se saattaa polvistua
ja kyydissänsä viedä sua





Akvaariokala

Aamulla sanoin: Huomenta kala!
Maistuisko pikkuinen aamupala?
Siitäkös tuo innostui
ja pintaan odottamaan ui
Kala on sikäli hassu, että
se ei hengitä ilmaa vaan vettä
Se akvaariossa asustaa
ja pyrstöllä hei-heit heiluttaa


Kirahvi

Kaukana Afrikan savannilla
on oma koti kirahvilla
Pitkän kaulan jatkona pää
jolla latvan lehtiin ylettää
Vaan ehkä hieman yllättäin
on vaikeampaa toisin päin:
Jos tahtoo vettä juodakseen
täytyy jalat levittää haralleen
ja kun kielen veteen upottaa
täytyy muistaa varoa leijonaa!









Koira

On koiria tosiaan monenlaisia:
isoja, pieniä, pitkulaisia
On pitkää ja lyhyttä turkkia,
pystyjä, lurppia korvia
Voit koiran turkkia silittää
tai korvan takaa kyhnyttää
Ja hyvin kun hoidat niin koira ja sinä
pysytte ainiaan ystävinä!
Flamingo

Flamingo seisoo yhdellä jalalla
ja herkuttelee tuoreella kalalla
vaaleanpunaisessa puvussa
Ja kun ateria on kuvussa
kelpaa kiskoa vaikka unia
tai hautoa flamingonmunia










* * *
Runotorstaissa annettiin ajatukseksi tehdä kesän aikana vähintään viiden runon sarja. Nämä eläinrunot kuuluvat itse asiassa paljon pidemmän ajan kuluessa kertyneeseen sarjaan; aikaisimmat ovat vuodelta 2006 eli ajalta, jolloin oma lapseni oli vielä ihan pieni ja juuri aloittelemassa tutkimusmatkaansa tekstien ja tarinoiden ihmeelliseen maailmaan. Muistan jostain lukeneeni, että nimenomaan lorut rytmikkäinä pieninä kokonaisuuksina tukevat lapsen yleisen kielitajun kehitystä erityisen hyvin. Siitä se idea sitten lähti, että voisinpa itsekin kirjoitella lastenloruja, ja aihepiiriksi valikoitui helposti eläinmaailma, joka jaksaa itseänikin kiehtoa ihan loputtomiin. Ajatuksena on, että loruissa tarjottaisiin ikään kuin huomaamatta pieninä murusina ihan oikeaa tietoakin eläimistä (kuinka moni muuten luuli, että kamelin kyttyrässä on vettä? ei muuten ole, lapsen eläintietokirja valistaa!). Suurena mutta kaukaisena haaveenani olisi, että jonain päivänä uskaltaisin tarjota näitä loruja oikein julkaistaviksi - ja että siihen tarjoukseen joku oikein tarttuisikin...
(Myös kaikki kuvat ovat itse otettuja.)

perjantai 17. elokuuta 2012

Olis pitäny -rap

Voi pojat, että sattuikin tällä viikolla Pakinaperjantaihin teema, joka on erityisen lähellä sydäntäni: Olisi sittenkin pitänyt. Siinäpä nimittäin fraasi, jonka minun mielestäni joutaisi ihan kokonaan poistaa ilmaisuvarastosta. On niin valtavan hedelmätöntä vatvoa menneitä siinä valossa, mitä olisikaan pitänyt tehdä! Kun ei elämässä ole sitä taakse kelaus -nappulaa, jonka avulla pääsisi kaikki ne olisipitäneet toteuttamaan. Mennyt on mennyttä, tapahtunut tapahtunutta, eikä se siitä muuksi muutu vaikka kuinka jossittelisi ja isittelisi!  Olisi ehkä pitänyt joo, mutta kun ei tehty niin ei tehty, ja nyt ollaan tässä ja näillä mennään - ja eteenpäin kuitenkin mennään näilläkin!

En minä tietenkään sitä tarkoita, etteikö virheistään kannattaisi ja pitäiskin ottaa opikseen - mutta eikö niihin kannata palata vasta sitten, kun vastaava tilanne on ajankohtainen? Eikö olisi mukavampaa  käyttää sitä energiaansa ja aivopasiteettiaan sen miettimiseen, mikä juuri nyt on hyvin - koska joka hetkestä varmasti löytyy jotain ihanuutta, vaikka sitten ihan pientäkin! - sen sijaan, että uppoutuu menneitä ikäviä asioita märehtimään.

Tämä aihe kirvoitti meikäläisestä kuulkaa oikein räpin! Bum bum tshah, bum bum tshah, tästä se lähtee, bum bum tshah:

Oli kesäloma sateinen
ja huvipuisto ruuhkainen
ja vuokramökki nuhjuinen
ja marjasato vetinen
ja kaikki ihan väärin eikä yhtään niinku toivottiin

Ihan tyhmä koko juttu
miten sitä ei tajuttu
väärä aika väärä paikka
kaikki ihan mälsää vaikka
kaikkee kauheen hienoo ihan intoo piukas ootettiin

Olis pitäny
tietää
Olis pitäny
uskoo
Olis pitäny
arvata
Olis pitäny
olla viiiiiiiiisaampi!

Ei taaskaan voittoo lotosta
oishan sen voinu arvata
ku annoit koneen arpoa
ihan väärii numeroita
ja jokereiden kanssa piti mennä leikkiin saiturii

Ties mitä oltais voitettu
jos nyt vaan oltais laitettu
sun ikä ja mun synttäri
ja serkun mopon rekkari
ja niihin jokereihin edes pari hassuu euroo kii

Olis pitäny
tietää
Olis pitäny
uskoo
Olis pitäny
arvata
Olis pitäny
olla viiiiiiiiisaampi!

Jos myöhästyy tai tylsistyy
tai yleisesti kyrsiintyy
jos tuntuu ettei hommat mee
yhtään niinku aattelee
voi aina manata et voihan vee

Olis pitäny
tietää
Olis pitäny
uskoo
Olis pitäny
arvata
Olis pitäny
olla meeeeeeedio!

tiistai 14. elokuuta 2012

Killittelyä

Killi oli kirjava kissa. Kissoille tyypilliseen tapaan se tykkäsi katsoa killitellä maailman menoa. Siitä se oli nimensäkin saanut, kun jo lankakerän kokoisena kissanpentuna oli laatikostaan sisarustensa joukosta niin vastustamattoman vetoavasti kiinnittänyt katseensa tulevaan emäntäänsä Mariin.

Varmaan se luuli fiksuna ja tarkkanäköisenä itse valinneensa minut, mutta tosiasiassa minä kyllä heti ensisilmäykseltä tiesin, että meistä tulisi erottamaton kaksikko. Sellaisen sielujen sympatian kyllä tuntee, kun se kohdalle osuu!

Killi ja Mari asustivat ihastuttavassa pienessä talossa, jota ympäröi ihastuttava pieni puutarha. Sisällä talossa Killi viihtyi parhaiten kirjahyllyn päällä, mistä käsin se pystyi hyvin tarkkailemaan koko talon tapahtumia, mutta sen ehdoton lempipaikka oli kuitenkin pihan iso tammipuu. Siinä Killi kiipeili kesät talvet, välillä lintuja ja oravia jahdaten mutta enimmäkseen vain maailmanmenoa seuraten.

Tämä on varmasti maailman mahtavin tammipuu! Lehvät suojaavat jopa enimmältä sateelta, mutta vankkoja oksia pitkin pääsee kyllä hivuttautumaan myös ihanaan auringonpaisteeseen. Ja näköalat ovat vertaansa vailla! Ei niin hyvää viihdykettä olekaan kuin naapuruston ihmiset, jotka kaikessa rauhassa elelevät ja puuhastelevat omiaan. Uskomatonta, mitä kaikkea ihmiset tekevätkään luullessaan, ettei kukaan näe! Eikä kukaan tietenkään osaa aavistaa, että minä tarkkailen heitä täältä tammenlehvien suojista. Tuokin naapurin isäntä jaksaa aina rehvastella omalla erinomaisuudellaan – autohan sillä on iso ja puku mittojen mukaan teetetty, mutta minäpä olen nähnyt sen aamusuihkun jälkeen kelteisillään… Ja tuo toisen naapurin pikkupoika kyllä rikkoi sen kellarin ikkunan jalkapallollaan, vaikka vierittikin kaiken syyn sitten pikkuveljensä niskaan. Tekisi mieli kertoa, mutta enhän minä kantele, minä katselen täältä vain. Jonain päivänä vielä kiipeän ihan latvaan asti, sieltä näkee varmasti koko kaupungin!

Killi ja Mari viihtyivät mainiosti yhdessä, ne olivat parhaita kaveruksia. Joka ilta Killi käpertyi Marin sängyn jalkopäähän lämpimäksi, rauhoittavasti hengittäväksi ja hellästi kehrääväksi keräksi niin, että emännän oli helppo nähdä kauniita unia. Aamuisin Killi puski samettisella poskellaan emännän kaulalta tyynynrypyt pois, ja töihin lähtiessään Mari vielä ulko-ovelta kääntyi aina vielä kerran kyhnyttämään ja suukottamaan kissaansa. Killi oli varmasti maailman paras kissaystävä, mutta aina välillä emäntä kaipasi myös ihmisystävää, isäntää, unikaveriksi ja aamusuukkojen kohteeksi. Ymmärsihän Killi sen, viisas kissa kun oli. Esimerkiksi sen palomies-Markon tavattuaan Mari aina hymyili tavallistakin enemmän…

No sinä päivänä minä sitten kiipesin ihan sen tammen latvaan asti. Ihanat näköalat sieltä avautuikin! Mutta jotenkin siinä vain pääsi käymään niin, että ylös kavutessani latvuston hentoja nuoria oksia katkeili aika lailla – niin paljon, että en enää päässytkään kiipeämään takaisin alas. Valtavan noloa! Alas oli aivan liian pitkä matka hypättäväksi, enkä päässyt enää rungollekaan hivuttautumaan. Ei siinä kertakaikkiaan auttanut muu kuin hälyttää apua, vaikka se sitten auttamatta merkitsikin tarkkailupaikkani paljastumista. Toistan: valtavan noloa!!!

- Hätäkeskus? Juu anteeksi nyt vain, ihan pakko oli soittaa tällaisella aika perinteisellä asialla, että tarvittaisiin palokuntaa avuksi puusta laskeutumiseen… Jotenkin vain tällä kertaa se ei omin avuin onnistukaan, ja pitäisi kyllä ennen pitkää alas päästä, kun alkavat nuo yötkin olla jo kylmiä, ja toki nestehukkakin ennen pitkää alkaa vaivata. Ja jos vointi kovasti heikkenee, niin siinähän voi sitten pudota alas, ja se on kyllä aika vaarallisen korkea pudotus sitten…

No jos asiasta hakemalla hakee hyviä puolia niin ehkä se Marko sattuu juuri olemaan hälytysvuorossa. Kun ei vain luulisi, että tilanne on tahallaan lavastettu. Mitä se ei kyllä ole. Onhan tämä nyt ihan kamalan noloa, ihan varmasti kapuaisin täältä salamana itse alas, jos vain pääsisin. Oi voi… Ehkä olisi sittenkin parempi, ettei se Marko satu olemaan vuorossa. En nyt haluaisi mahdollisesti orastavaa romanssia tällaisella toheloinnilla pilata.

Markohan se hälytykseen vastasi, ajoi paikalle ja hivuttautui hitaasti  niin pitkälle pihalle kuin vain isolla paloautolla pääsi. Nostokori ylettyi mukavasti latvaan asti, joten pelastusoperaatio oli nopeasti suoritettu. Killi kiehnäsi riemukkaana Markon jaloissa ja Mari kiitteli häntä vahvasti punastuneena, hieman änkyttäen. Marko hymyili lempeästi.

- Eipä mitä, työhönhän tämäkin kuuluu. Mutta kuule Mari, mitä jos jättäisit jatkossa tuon puussa kiipeilemisen noille kissoille ja oraville vain…


* * *

Pakinaperjantain viikon haaste.