tiistai 18. syyskuuta 2012

Nämä talot ovat kasvaneet tänne

Nämä talot ovat kasvaneet tänne
Kukin ajallaan, kukin tavallaan
Ei ole sarjatulella tuotettu
sapluunalla vedetty
leimasimella lyöty

Nämä talot kertovat tarinoita
ajasta ja ihmisistä
asukkaista ja ohikulkijoista
iloista ja suruista
elämästä

Nämä talot ovat kasvaneet tänne
ja eläneet täällä
Me voimme asua niissä
mutta emme omista niitä
Ne antavat meille kodin



Runotorstain viikon aiheena on lähiympäristö. Minä rakastan tätä nykyistä asuinaluettani erityisesti sen omalaatuisen sekalaisuuden vuoksi: Alue ei kuulu asemakaavaan eikä sitä ole kerralla massatuotantona toteutettu, vaan taloja on rakennettu tarpeen mukaan aikojen saatossa. Vanhimmat ovat 1940-luvulta ja uusimmat 2000-luvulta, jolloin isoja tontteja on selvästikin alettu jakaa, eli näyttää siltä kuin vanhat talot olisivat saaneet poikasia. On yksitasoista ja kaksitasoista, tiiltä ja puuta, kaikkia mahdollisia värejä... Kaikesta tästä syntyy valtavan viehättävä, kotoisa tunnelma!

4 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Pidän runostasi kovasti, se kuulostaa aivan ehdalta rakkaudentunnustukselta. Varsinkin säkeistöjen ensimmäiset säkeet ja varsinkin kaksi ensimmäistä sanaa (Nämä talot...) kokoavat runon toisteisuudellaan hyvin yhteen.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Tuima! Kyllä minä tosiaan olen ihan aidosti sydänjuuriani myöten kiintynyt tähän seutuun.

Haltija kirjoitti...

Tulee tunne taloista, joita on rakkaudella ja vähällä rahalla pikku hiljaa rakennettu perheen kasvaessa ja huoneiden lisätarpeen mukaan.
Rauhallinen ja hieno arkitunnelma.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista myös Haltijalle! Eipä taida kovinkaan monessa talossa - edes näissä uudemmissa - kyllä rakentaja itse enää asua, mutta rakkaudella rakentamisen ja asumisen tuntu näistä silti henkii!