sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Syysunelmia

Hän on hieno leidi
Istuu selkä suorana
salongissa
Tee höyryää vienona kiehkurana
karkuun sirosta kupistaan
Pianon yllä asetelmamaalaus
on viivasuorassa ja pölytön

Korsetti kuristaa

Hän tahtoisi riisua kenkänsä
ja tanssia niityllä syksyn lehtien kanssa



Hän on lähiömarketin kassa
Seisoo hartiat lysyssä
liukuhihnallaan
Kaalinpää rullaa omaa tahtiaan
ja natisee kaukalon reunoja vasten
Piip piip ja kakskytkuus viiskyt
Onko boonuskorttia

Selkää särkee

Hän tahtoisi riisua kenkänsä
ja tanssia vesilätäköissä syksyn lehtien kanssa

* * *
Runotorstaissa inspiraationlähteenä Debussyn Valse Romantique.

7 kommenttia:

Uuna kirjoitti...

Musiikki tempaa kaikki mukaansa asemasta ja työstä riippumatta. Toinen on rohkea ja antautuu musiikille, toisen mielestä se ei ole soveliasta. Niin se vain on.

Hieno runo, näin tapahtumat tarkasti. Tämä on hyvin kuvallinen runo.

Hilbert kirjoitti...

Tarkkaa kuvausta.

Haltija kirjoitti...

Onneksi olen jo vanha haltija, ei tarvitse enää näytellä muuta kuin on, eikä tehdä työtäkään. Mitä nyt sanoja paimennan.
Mutta tanssiin vielä vanha selkäni notkistuu ja houkuttelennämä molemmat naiset paikoiltaan tanssimaan. On joskus tehtävä, mitä tahtoo.

Hieno, kuvallinen runo. Hyvät vastakohdat ja ilmeikkäästi kuvattu.

Johanna kirjoitti...

Jotenkin tuossa runosi alussa oli samaa fiilistä ja ajatusta mitä minulla oli omaani väsäillessä. Korsetti kiristää ja etiketti sitoo jne.

Hätkähdin suorastaan, sillä tunnelma oli niin sama kuin itselläni kun kirjoitin.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista!

Minulla on viime aikoina ollutkin jotenkin sellainen kuvauksellinen kirjoitusvire; sanoiksi piirtyisi pikemminkin kuvia kuin tapahtumia.

Jotenkin tämä kappale, varsinkin sen alkuosa, maalasi sieluni silmiin hyvin selvästi sellaisen pakkojäykän hienostuneen (hienostelevan) miljöön - ehkä se on teoksen sävellysajan henki, joka sieltä paistoi läpi. Teoksen edetessä musiikki sitten kasvoi enemmänkin ajattomiksi pyörteiksi. Tosiaan paljon samaa kuin sinun runossasi Johanna, mennyttä aikaa ja nykyhetkeä lomittain.

poeticshine kirjoitti...

Kyllä tuo musiikki kutsuu kaikenlaisissa asemissa olevia. Jäykkiä vapautumaan ja työnsä uuvuttamia virkistäytymään. Korsetti oli hyvä kuva.

Careliana kirjoitti...

Niinpä, Poeticshine - musiikissa on valtavasti voimaa!