perjantai 21. syyskuuta 2012

Yhtenä yönä syksy

Yhtenä yönä kun heräät
on pimeää ja kylmää
ja tajuat että aamut
ovat jo kohmeisia ja harmaita

Kestää hetken ennen kuin sielu tottuu hämärään

Pohjoisessa on se oikea ruska ja kaikkihan sienistä pitävät ja tee on tunnelmallisempaa kuin kahvi ja pitäisi osata neuloa villasukkia ja haluta hidastua ja ajatella uuden alkua eikä minkään päättymistä ja olla onnellinen kynttilänvalossa

Hallan tullen
kaikki kristallisoituu
Jos astut päälle
rasahdan palasiksi

* * *

Runotorstaissa aiheena syksy.

5 kommenttia:

Haltija kirjoitti...

Syksy on monien tunteiden aikaa. Joku vanha ei jaksa enää odottaa joulua, jollekin pimeys tuo ahdistusta, ja joku jota kohdellaan väärin ja väkivaltaisesti menee sirpaleiksi.

Viimeiset säkeet saivat säpsähtämään ja värähtämään. Tehokkaat säkeet.

Johanna kirjoitti...

Aika hauskaa, että nykyään on jotenkin muotia pitää syksystä. Minä olen aina pitänyt syksystä, eikä aiemmin minua kukaan ymmärtänyt. :)

Toki pidän sitten kunnon talvestakin ja kevätkin on tullessaan ihana ja kesä. Kaikella on paikkansa.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista Haltija ja Johanna!

Minä olen syksyn lapsi, viihdyn hämärässä, nautin ruskan väreistä enkä sisällä viihtyvänä ihmisenä ole sateestakaan pahoillani. Juuri nyt vain on sellaista yleistä päänsisäistä matalapainetta, joka teki tähän runoon vähän synkemmänpuolista tunnelmaa.

Mutta tuo Johannan mainitsema syksy-muoti-ilmiö kyllä vieroksuttaa minuakin. Sienet, käsityöt ja downshiftaaminen vain eivät voisi vähempää olla minun juttujani... mutta kukin tavallaan, sellaista tietysti kannattaa tehdä, mistä itselle hyvä mieli tulee!

Deme kirjoitti...

Joskus harmaa on vain harmaata. Vaikka kai harmaakin on väri...

Careliana kirjoitti...

Harmaahan on oikein nätti väri, esimerkiksi sisustuksessa, grafiitinharmaa ja sillä kaverina vaikka vanha roosa, oi... Ulkoilmassa taasen, noh, onhan se hämärä ihan kotoisaakin. Tavallaan. Joskus. Kai...