lauantai 20. lokakuuta 2012

My Precious

Huokauksista ja henkäyksistä
punotaan nuora
Pujotetaan siihen

naurusta heliseviä kristalleja
kyynelhelmiä
jalokiviä
riippakiviä
kengissä hiertävää hiekkaa
ja paljon paljon tavallista harmaata massaa

Annetaan mennä välistä solmuun

Se mikä särkyy
ei tule rumaksi ja turhaksi
vain erilaiseksi kauniiksi

Kannetaan rakkaudella
ylpeänä
arvostaen
Elämä on koruista kaunein
kallein
ja arvokkain.

* * *

Runotorstain 260. haaste.




6 kommenttia:

poeticshine kirjoitti...

Niin se on. Ihanasti kuvattu. Varsinkin tuo särkyminen.

Careliana kirjoitti...

Kiitos poeticshine! Tuo särkymisasia tuli itsellenikin jotenkin ihme-oivalluksena ihan kesken runon kirjoittamisen, mutta mitä tarkemmin asiaa aloin ajatella, sitä vahvemmin todelta se tuntui!

eijakaarina kirjoitti...

Elämänlanka, yhtä aikaa hauras ja vahva.

Kaunis runo!

Careliana kirjoitti...

Kiitos, eijakaarina! Elämänlanka, sehän se tosiaan onkin korun ketjuna, olinkin unohtanut tuon kauniin vertauskuvan.

SusuPetal kirjoitti...


Todellakin elämänlanka, kuin kudottu matto, kaikki mukana, halusi tai ei.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Susu! Eihän se tämä elämän koru ole mikään Nomination, jonka palaset saisi vapaasti valita itse. Ehkä juuri se tekeekin siitä niin kalliin.