torstai 22. marraskuuta 2012

Maailma on pieni

Maailma on pieni pallo
Hiekanjyvänen kaikkeuden rannalla
En tarvitse merikorttia
Itse valitsen suunnan ja sataman

Maailma on pieni pallo
Kaukaisinkin kolkka vain satelliitin takana
En tarvitse karttaa
Löydän kätesi pimeässäkin

* * *

Vastaukseni Runotorstain tämänviikkoiseen kuvahaasteeseen. Tämä on vähän tällainen henkilökohtainen toiveruno - satun nimittäin olemaan suorastaan häkellyttävän suuntavaistoton ja aivan totaalisen kartanlukutaidoton tapaus, joten minusta on ihana vaalia sitä ajatusta, ettei kaikkea tarvitse kartta kourassa hakea! :D

Säe "Itse valitsen suunnan ja sataman" on lainattu Maija Paavilaisen ajatelmakirjasta Muistoja (Kirjapaja 1995) - kerrassaan viehättävä ja supersympaattinen pikkuinen kirjanen (sellainen 9 x 12 cm), sopii muuten erinomaisesti vaikka (pikku)joululahjaksi!

8 kommenttia:

Hilbert kirjoitti...

Suloinen runo!

Deme kirjoitti...

Kaunista. Usein pimeässä näkeekin tarkemmin.

Poetic Shine kirjoitti...

Ihanasti sanottu tuo
En tarvitse karttaa
Löydän kätesi pimeässäkin!

sanapasanen kirjoitti...

Noilla välineillä (tai ilman niitä) ja tuolla mittakaavalla kyllä pärjää, loppujen lopuksi.

Careliana kirjoitti...

Kiitos ihanista kommenteista!

Joskus näkee parhaiten ihan muilla aisteilla kuin silmillä, ja joskus löytää parhaiten kun ei edes etsi.

arleena kirjoitti...

Ajatuksia herättävä runo.

aimarii kirjoitti...

maailmakaikkeudessa maa on hiekanjyvänen, vaan saattaa tännekin eksyä. Onneksi arjessa ei tarvita mitään sen kummempia vempaimia perille pääsyyn.
Oma sisäinen intuitio ohjaa.
Viimeinen lause tiivistää ison tunteen.

Careliana kirjoitti...

Kiitos ajatuksista, arleena ja aimarii!