maanantai 7. tammikuuta 2013

Katu.

Niin, tunnut niin kovin tutulta ja omalta jo, vaikka emme ole edes tavanneet. Mieti, olemme saattaneet kävellä toistemme ohi kadulla tietämättä, millaisen sielunkumppanin ohitamme!

Tuon viestin jälkeen he olivat sopineet Skype-yhteydenpidosta. Nyt hän tuntisi Miehen, Harryn, jos tämä tulisi kadulla vastaan. Harryllä oli hieman ulkonevat etuhampaat ja aivan valloittavat hymykuopat.

Hän käänsi katseensa ulos liikkeen ikkunasta, katsoi kadun kuljettamia ihmisiä. Entä jos tekin kaksi siinä, sinä mustapaitainen mies ja sinä punalaukkuinen nainen, olettekin oikeasti toisillenne tarkoitetut, mutta ette vain tiedä sitä? Tai te kaksi nuorta siellä bussipysäkillä, keltahupparinen poika ja sinitennarinen tyttö? Tuijotatte vain katua edessänne ikään kuin se sillä lailla nopeammin toisi luoksenne sen, mitä odotatte. Bussia tai kahvilan ovea. Mutta ehkä sittenkin jotain ihan muuta?

Suuriakin asioita voi tulla luo, ihan pyytämättä ja yllättäen. Joillekin faksista, joillekin sähköpostista ja Skypestä. Miksei sitten kadultakin.

Miesmyyjän naurahdus keskeytti orastavan Harlekiini-novellin.

- No kävipä mulla tuuri. Just tulin tähän vähäksi aikaa vain siskoa tuuraamaan, ja heti ensimmäiseksi pääsen auttamaan särkyneen sydämen asioissa!

Ei kommentteja: