keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Paperi.

Hän maksoi mukinsa ja miesmyyjä alkoi kääriä niitä kahisevaan valkoiseen suojapaperiin. Käsien liikkeistä kyllä näki, ettei mies ollut kovin rutinoitunut moiseen puuhaan. Hänen teki mieli mennä tiskin taakse auttamaan, tai ihan siitä tiskin yli vain sutaista hieman paperia mukien ympäri, mukit kassiin ja menoksi.

Kukistaakseen mielihalunsa ja välttääkseen myös sen riskin, että hänen suustaan karkaisi tahditon kikatus - tänä sangen sekopäisenä päivänä ei sekään olisi ollut mitenkään yllättävää - hän käänsi katseensa tietoisesti toisaalle. Se osui kassakoneen vieressä lojuvaan vaaleanpunaiseen paperinpalaan, jolle oli käsin kirjoitettu nimi ja puhelinnumero.

- Harry Hansson? hän kuuli hihkaisevansa ääneen. Mihin kaikki normaali ja järkevä ajatuksenjuoksu ja mielenhallinta voikin yhtäkkiä kadota?

Mies nosti katseensa suojapaperimytyistään ja vastasi hämmentyneenä:

- Ei kun minun nimeni on Antti, Antti Ilonen...

- Jooei, anteeksi kauheesti, en mä sitä... Satuin vaan huomaamaan sen nimen tuossa lapussa. Kun se on siis mulle tuttu.

- Aijaa joo. Sisko sen lapun siihen on jättänyt, yhtään en tiedä mihin se liittyy. Ehkä se on kopiokoneenkorjaaja.

- No ei kun Harry on autovaraosien maahtantuotialalla.

Ja mitä tuo mies silläkin tiedolla teki?!? Muuta kuin oivalsi nyt viimeistään, miksi hän oli lehahtanut kirkkaanpunaiseksi kuin pikkulikka.

- Ai jaa, no ehkä siskolla on auto rikki sitten.

Ehkä joo, mutta tuskin siihen varaosia suoraan maahantuojalta ostettiin. No niin tai näin, varmasti liikettä pitävällä naisella oli oikein hyvä syy pitää Harryn puhelinnumeroa paperilla kassakoneen vieressä. Hassu sattuma vain. Mutta niitäpä tuntui tänä päivänä riittävän.

2 kommenttia:

Osakainen kirjoitti...

Tämähän rupeaa käymään jännäksi :)

Careliana kirjoitti...

Kiva kun kommentoit, Osakainen! Joo, jännäksi alkaa käydä minullekin, kun en vieläkään ole ihan varma, mitä seuraavaksi tapahtuu... ;D