keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sähköinen.

Pienen, sähköisen hetken ajan Helena näki tähtiä. Ei pelkästään siksi, että takertumisen yhteydessä vääntynyttä jalkaa vihloi, vaan ennen kaikkea siksi, että häntä raivostutti. Kahvimukin sirpaleet, ystävättären jääveistoshöpinät, nenän edestä karannut bussi, lahjatavarakaupan miesmyyjä, laukkuun levinnyt vesipullo, nuoruuden ihastuksen puhjennut kupla, hyytynyt moottori, kärttyinen mummeli, kirjakaupan rappuralli... kaikki päivän vastoinkäymiset singahtelivat kipinöivinä meteoriitteina hänen silmissään.

Pienen, sähköisen hetken ajan Helena tunsi kipinöivää halua paiskata rikkonainen korkokenkä kirjakaupan ikkunasta läpi.

Sähköistä hetkeä seurasi täysin tyhjä ja lamaantunut hetki, aivan kuin sulakkeen napsahtaessa ylikuormituksesta. Pienen turran hetken ajan Helena tunsi voimatonta halua istua kirjakaupan rappusille ja purskahtaa itkuun.

Hammasta purren Helena survoi molemmat kengät ja avokassukat kosteaan laukkuunsa ja jatkoi matkaansa avojaloin.

Ei kommentteja: